Voi olla valitettavasti niin, ettei koulukiusaamisesta ilmiönä päästä koskaan eroon. Vähentää sitä voidaan muun muassa sillä, että koulun aikuisten ja las-ten väliset suhteet olisivat mahdollisimman avoimia. Puheyhteys ja siinä yhteisymmärrykseen pyrkiminen tulisi aloittaa heti koulutien alussa, ja olisi tärkeää, että lapsi voisi luottaa koulun aikuisiin koko kouluaikansa ajan. Muun muassa Tanja Äärelän tutkimuksessa nuorten vankien peruskouluajois-ta tulee hyvin ilmi, kuinka ne opettajat, jotka olivat puuttuneet erilaisiin konflik-teihin, olivat ehkä silloin ärsyttäneet eniten, mutta he olivat samaan aikaan nii-tä, joita muisteltiin aikuisempana nimenomaan lämmöllä. (Äärelä 2012, mm. 189) Opettaja (ja muu henkilökunta) ei siis saa pelätä oppilaiden reaktiota kon-fliktien väliintulollaan, vaan olla rohkea ja toimia vastuullisesti. He ovat niitä, jotka valvovat oppilaiden ”työhyvinvointia”. Jokaisella on jo lakiinkin vedoten oikeus turvalliseen koulunkäyntiin (Finlex, Perusopetuslaki 29 § 30.12.2013/1267).
Jotta aikuiset voivat tunnistaa kiusaamisen, heidän tulee tuntea koulun sisäisiä sosiaalisia suhteita (esimerkiksi onko tappelu kaveripainia vai kiusaamista?), vallitsevaa kulttuuria (millaista kiusaamista on aikaan ja paikkaan kytkey-tynyt?) sekä vuorovaikutuksen tilannekohtaisia vaikutuksia. (Pyhäjärvi, K. 2013, 18) Siinä missä opettajien myös kotiväen tulee olla valppaina. Täytyy pystyä myöntämään, että myös omat oppilaat tai omat lapset voivat kiusata. Niin sanottuja hiljaisia hyväksyjiä on koululuokassa pitkä liuta sekä niitä, jotka omalla toiminnallaan palkitsevat kiusaajaa (kuten nauramalla tilanteille). Näistä asioista tulisi keskustella eritoten kotona. Näkisin kouluntehtävänä valistaa vanhempia valppauteen, kaikilla kun ei yksinkertaisesti ole tietoa tai valmiutta
seurantaan saatikka toimintaan.
Näkisin, että useinkaan lapsilla ei ole tietoisuutta kiusaamisen seurauksista. Luin vastaikää artikkelin (osoitteesta yle.fi) surullisesta tapauksesta, kuinka viattomasta 18-vuotiaasta syntymäpäiväsankarista oli tehty täysin perättömästi pilalla hälytyskeskukseen puhelu, että hän lähestyy koulua aseen kanssa. Taustalla mitä ilmeisimmin oli pojan kouluaikaiset kiusaajansa. Artikkeli kuvasi hyvin sitä, kuinka koko nuoren perhe kärsi tilanteesta pitkään. Halusiko tämän puhelun takana oleva ihminen todella niin paljon pahaa ja niin monelle? Halusiko hän, että kyseinen uhri yrittäisi itsemurhaa ja/tai onnistuisi siinä? Epäilen, ettei kukaan voi olla niin julma, vaan kyse on järkyttävästä tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä ja mahdollisesti myös
omasta pahasta olosta juontanut teko.