TULEVAISUUDEN KOULU
turvallinen paikka jokaiselle
Amanda Haapaniemi
Kuinka ihmeessä aikuisilla olisi mahdollista sitten tunnistaa kiusaaminen kou-luissa, kun sekä kiusatut että kiusaajat yrittävät asiaa toinen toistaan paremmin piilotella? Varsinkin poikien leikkitappelut näyttävät ulkoisen osapuolen silmiin herkästi samalta, kuin oikea kiusaamistilanne. Toisaalta kiusaamista tapahtuu myös satunnaisesti, eikä sekään tietenkään ole hyväksyttävää, vaikka virallinen kiusaamisen määritelmä onkin, että toiminnan tulee olla toistuvaa. Opetta-jien lisäksi olisikin erittäin tärkeää, että koko koulun henkilökunta pitäisi sil-mänsä ja korvansa auki, ja toimisi yhteistyössä. Vanhempien ja koulun välinen tiedonkulku tulisi olla vieläkin joustavampaa ja tehokkaampaa. Tähän luonnol-lisesti kuluu vaivaa ja aikaa jo valmiiksi kiireisiltä opettajilta. On kuitenkin täysi tosi asia, että yksikin koulukiusaamisesta johtanut itsemurha on liikaa. Tähän asiaan on
yksinkertaisesti panostettava.
4
Lapsen, jota on rakastettu, suojeltu ja kannustettu lämpimässä kiintymyssuh-teessa vauvasta saakka, voi olla helpompi kertoa kotona, mitä koulussa tapahtuu. Sen sijaan lapset, jotka ovat täten saaneet vähemmän rohkeutta elämään, vaikenevat ja vetäytyvät ennemmin syrjään. Heitä pelottaisi liikaa, mitä tapahtuisi, jos kiusaajat saisivat tietää lavertelusta. Usein myöskään omille vanhemmille ei haluta tuottaa pettymystä tai huolta. Kovaa kuorta pitää esittää jokaisen, vaikka onhan täysin luonnollista, että toiset ovat herkempiä reagoimaan tuntei-siinsa kuin toiset.
Kiusaajat leimaavatkin usein toimintansa ja käytöksensä vain ”läpäksi”, mitä kiusauksen kohteet eivät vain ole ymmärtäneet. Huumori on taitolaji, ja usein läpän ja loukkaamisen ero on hiuksen hieno. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että huumorin viljelyyn tulisi asettaa 18-vuoden alaikäraja. Toisaalta terminologiallakin on omat sisällölliset merkityseronsa; toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Hintelänä kukkakeppinä lapsuuteni varttuneena esimerkiksi minua ei lannistanut läskiksi nimittely, vaikka jollekin toiselle se olisi voinut olla sana, joka söisi itsetuntoa koko
loppu elämän.