22
Kuva: Meri Rokkonen
Suuri osa nuorista kokee tulleensa joskus kiusatuksi koulussa. Maahanmuuttajanuorten kohdalla taustalla voi joskus olla samankaltaiset syyt kuin kantaväestön nuortenkin kohdalla, mutta toisinaan kiusaaminen voi olla etnisistä syistä johtuvaa rasismia. Nuorelle, joka tulee Suomeen täysin toisesta kulttuurista, koulussa kohdattu rasismi voi olla todella rankkaa ja henkisesti vahingoittavaa. Rasismiksi määritellään usein vain tietoinen ja tarkoituksellinen toiminta, vaikka tosiasiassa rasismiksi voidaan tulkita jotkut tiedostamattomatkin asiat ja asenteet (Immonen-Oikkonen 2010, 40). Toistaiseksi rasismin vaikutuksista lasten ja nuorten hyvinvointiin, minäkuvaan ja koulumenestykseen ei ole keskustelu paljoa. Immonen-Oikkosen (2010, 42) on kuitenkin tutkimuksissaan huomannut, että koulussa rasismia kohdanneet nuoret ovat kokeneet jääneensä yksin kokemustensa kanssa. Toisaalta, Agafonova (2012, 32) kertoo Gradussaan, että erään tutkimuksen perusteella vain noin 7,5 % maahanmuuttajaoppilaista kokivat kiusaamisensa johtuvan ulkomaalaistaustastaan (vaikka joka neljäs pelkäsi välitunneilla
tapahtuvaa kiusaamista).
Vuonna 2007 opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi erillistä valtionavustusta maahanmuuttajien koulutuksen edistämiseen, jolloin aloitettiin MOKU-ohjelma (Monikulttuurisuustaitojen kehittäminen kouluyhteisöissä) (Immonen-Oikkonen 2010, 3). Tavoitteena MOKU:lla on maahanmuuttajaoppilaiden opetuksen avustaminen kunnallisesti järjestämällä selkeät rakenteet, joka johtaa maahanmuuttajaoppilaiden syrjäytymisen ehkäisemiseen ja suvaitsevaisuuden lisäämiseen. Koulujen rehtoreilla ja opettajilla on olennaista sitoutua monikulttuurisuuskasvatukseen, jotta suvaitsevaisuus ja yhdenvertaisuus olisivat vahvasti läsnä koulun arjessa. Rehtori esimerkiksi vaikuttaa omalla asenteellaan ilmapiiriin ja tuo monikulttuurisuuden koko koulun yhteiseksi, luonnolliseksi asiaksi. Opettajat sen sijaan vastaavat opetuksesta, mutta koko kouluyhteisön olisi sitouduttava maahanmuuttajaoppilaiden kotoutukseen ja sopeuttamiseen
kouluympäristöön.
Immonen-Oikkonen (2010, 89) mainitsee, että merkittävimpiä apuvälineitä ovat tiedon jakaminen ja koulutus, jossa opettajat tulisi ohjata yhteistyöhön, verkostoitumiseen sekä jatkuvaan tiedon hankintaan ja ylläpitämiseen. Tärkeintä on muistaa, että hyvä ”nykyopettaja” omistaa kyvyn sietää erilaisuutta ja muutoksia, ja käyttää ohjaukseen
luovuutta ja joustavuutta (Uusikylä ja Atjonen 2005, 209).
Suvaitsevaisuudesta
yhdenvertaisuuteen