raivokohtauksina tai ihmisiin kohdistuvana väkivaltana, joten väkivaltaista käyttäytymistä ei kehitysvammaisten tapauksessa voida lähteä ensisijaisesti tarkastelemaan satuttamisen halun kautta (Duodecim 2006, 1930.) Väkivaltaan voi olla myös syynä kehitysvammaisen tapa kohdata vaikea asia tai sairauden mukanaan tuoma kipu, joka johtaa väkivallan tuottamiseen. Yleisin syy väkivaltaan on kuitenkin keino päästä pois tilanteesta, joka on esimerkiksi liian vaativa yksilölle (Kivi & Rakkolainen 2008, 8.) Huhtasen (2000, 120) mukaan ’’aggressiivisuus on keino saavuttaa jotain, ja siihen turvautuu ihminen, jolta muut keinot loppuvat’’.
Keinojen loppuessa yksilö turhautuu, varsinkin kun hänet ymmärretään aina ulkopuolisena ja viallisena, ‘’josta voi puhua hänen läsnäollessaan niin ettei puhuta edes suoraan hänelle’’. Yksilölle on ”'paikka' päiväkodissa, 'paikka' peruskoulussa mukautetussa opetuksessa, 'paikka' kehitysvammaisten kerhossa...Sitten seuraa 'paikka' asuntolassa’’. (Kehitysvammaisten tukiliitto, turvataitoa) Milloin kysytään yksilöltä? Ei koskaan. Oletetaan vain ettei hän kuitenkaan ymmärrä. Ymmärryskuilu on valmis.
Edellä mainittuja seikkoja pitäisikin jokaisen kehitysvammaisten opettajan pohtia päättäessään konfliktitilanteessa noudattaa rutiinisääntöjä tilannekohtaisten ratkaisujen sijaan. Älä lähetä kotiin, yritä KYSYÄ.
OIKEUS OPPIMISEEN JA HOJKS
Peruskoulun opetussuunnitelman (2014, 14) mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus saada opetusta ja opettajan tehtävä on kohdella kaikkia oikeudenmukaisesti, sekä tunnistaa oppilaan vaikeudet tarpeeksi varhain. Opetukseen osallistuvalle voidaan myöntää erityinen tuki esimerkiksi vamman vuoksi, jolloin oppilaalle luodaan HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.) Tällöin tulee tarkastella koulun toimintatapojen, opetusjärjestelyjen ja oppimisympäristön soveltuvuutta oppilaalle. HOJKS:in pitäisi siis ottaa huomioon vammasta johtuvat käytöshäiriöt ja sopeuttaa opetus ja oppimisympäristö yksilölle sopivaksi huomioimalla esimerkiksi sääntöjen ehdottomuudesta poikkeamisen yksilön sairaudesta johtuvan käytöksen perusteella (Peruskoulun opetussuunnitelma 2014, 67-71.)
14
Tätä ei ainakaan esimerkkitapauksen perusteella oltu Kallen HOJKS:ssa huomioitu.
Saavatko koulun toimintatavat tai opetusmetodit aikaan sen, että tietynlaiset opetustilanteet ovat kehitysvammaiselle vain yksinkertaisesti liian haastavia? Itsesäätöisen oppimisen lähtökohtakin on tehtävän ymmärtäminen ja sopiva haasteellisuus, mikä on erityisen tärkeä ottaa huomioon kehitysvammaisten tapauksessa, jotta liian vaativan tilanteen aiheuttamilta väkivaltareaktioilta vältyttäisiin koulussa. (Hyvönen 2016, luentodiat 1.4.2016) Yksilö saattaa myös kokea ahdistusta, koska henkilöt ympärillä vaihtuvat jatkuvasti. Esimerkiksi autistiselle henkilölle pysyvä, vakinainen henkilökunta on todella tärkeä, sillä silloin on suurempi todennäköisyys, että yksilön eri viestiyritykset ymmärretään (Kaski, Manninen & Pihko 2012, 105.)
KURINPITOSUUNNITELMAN OIKEELLISUUS
Oppilaitoksella on opetussuunnitelman (2014, 37) mukaan oikeus poistaa oppilas koulusta enintään jäljellä olevan koulupäivän ajaksi. Näiden kurinpitoseuraamusten tulee kuitenkin huomioida oppilaan kehitysvaihe, eli tässä tapauksessa kehityksen jälkeenjääneisyys ja kehityksen ongelmat. Voidaanko kehitysvammainen siis poistaa koulusta aina vedoten käytökseen, joka kuitenkin johtuu suurelta osin sairaudesta, vaikeudesta saada ääntänsä kuuluviin, tavasta tuoda ilmi tuska tai tuen tarve?
Jokaisen yksilön pitäisi saada samankaltaisesta teosta samanlainen seuraamus, jotta koulun toiminta olisi tasa-arvoista yksilöitä kohtaan (Perusopetussuunnitelma 2014, 37). Tämä tasa-arvoisuus ei ainakaan esimerkkitilanteessa toteutunut, vaan ainoastaan Kallea rangaistiin toiminnasta. Näyttäytyykö koulusta poistaminen tällaisessa tilanteessa vain kouluyhteisön haluna olla ratkaisematta konfliktin perimmäisiä syitä tavalla, joka ehkä kehitysvammaisenkin tapauksessa voisi ehkäistä vastaavia tilanteita
''Voidaanko kehitysvammainen siis poistaa koulusta aina vedoten käytökseen, joka kuitenkin johtuu suurelta osin sairaudesta, vaikeudesta saada ääntänsä kuuluviin, tavasta tuoda ilmi tuska tai tuen tarve?