Siirtyminen ala-asteelta yläasteelle oli lievästi kehitysvammaiselle Kallelle (nimi muutettu) kova paikka. Hän oli tottunut tuttuun kouluun ja tuttuun henkilökuntaan. Uudessa koulussa piti tottua uusiin tiloihin ja uusiin sääntöihin, opettajakin oli uusi ja tuntui ettei hän ymmärtänyt Kallea. Hänen opetusmetodinsa eivät huomioineet Kallen erityistarpeita riittävästi, ja ne tuntuivat vanhanaikaisilta ja vaikeilta. Eräs luokkakaveri huitaisi Kallelta silmälasit vinoon. Hän vihasi sitä, mutta hän ei osannut kertoa sitä sanoin. Kalle tönäisi toista. Kalle lähetettiin rangaistuksena kotiin, koska lyömisestä joutuu kotiin. Toinen sai jäädä kouluun. Kalle ei voinut itselleen mitään, koska hänen kehitysvammansa aiheutti sen, että aggressiivinen käyttäytyminen tapahtui osittain tahattomasti, ja vain silloin kun Kalle ei osannut ilmaista esimerkiksi harmiaan ja suuttumustaan sanoin. Tämä tapahtui Kallelle useaan otteeseen, ja hän jäi todella paljon jälkeen muista oppimisessa. Koulussa ei ymmärretty häntä, ‘’ei saa lyödä’’ he sanoivat. Kyllä Kalle sen tiesi, ei hän siksi lyönyt, että olisi halunnut satuttaa.
KEHITYSVAMMAISUUS JA VÄKIVALTA
Noin 7-21%:lla kehitysvammaisista on todettu esiintyvän toisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja väkivaltariski älylliseen kehitysvammaan liittyen on noin 4,5-kertainen valtaväestöön verrattuna (Kivi & Rakkolainen 2008, 8-11.) Väkivallan taustalla on hyvin harvoin halu satuttaa toista, vaan väkivaltaan vaikuttaa aina monet erilaiset kehitysvamman mukanaan tuomat käytöshäiriöt, sekä käytöksen aggressiivisuus. Käytöshäiriöt voivat ilmetä esimerkiksi juuri tappelemalla,
'' Aggressiivisuus on keino saavuttaa jotain, ja siihen turvautuu ihminen, jolta muut keinot loppuvat’’'' - Huhtanen (2000, 120).
vammaisuudesta johtuvasta väkival-lasta koulukielto
13
*perustuu tositarinaan
Katariina Nalli
Kuva: Meri Rokkonen