"Peruskoulu on pitkä taival, ja pääsääntöisesti se on kaikille tärkeä osa nuoruutta ja kasvua. Kun nuoret ovat siinä vaiheessa, että omaa identiteettiä etsitään ja yritetään löytää oma seksuaalisuus, koulu voi olla joko hämmentämässä tai suurena apuna. Meidän (terveydenhoitajien) puoleen käännytään tällä hetkellä varmaan kaikista eniten, kun kyse on sukupuolesta tai seksuaalisuudesta. Kouluhenkilökunnan puoleen kallistutaan harvemmin sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevissa kysymyksissä, ja jos niin tehdään,
usein oppilaat saatetaan ohjata suoraan meidän luokse.
Mielestäni kouluyhteisön, niin opettajien kuin muun henkilökunnan, pitäisi olla aina ensisijainen turvan ja avun lähde niitä tarvitseville oppilaille. Monille on varmasti erittäin suuri kynnys mennä pelkästään puhumaan sukupuolta koskevista ongelmista opettajille, ja jos siinä vaiheessa oppilas käännytetään heti asiantuntijalle, nuori voi vaivaantua. Vaikka kaikilta ei välttämättä löydykään syvempää ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta, oppilas tarvitsee silti ensisijaisen turvan ja ymmärryksen koululta, ja vasta sitten hienovaraisen ohjauksen asiantuntijalle. Pitäisi olla oletus, että jo opettajankoulutuksessa infottaisiin LHBTIQ-vähemmistöstä ja moninaisuuden ymmärrystä korostettaisiin. Identiteetti -ja minuuskysymykset ovat loppujen lopuksi ihan yhtälaisia
vaiheita nuorten elämässä kuin muutkin asiat."
Kouluterveydenhoitajan ajatuksia
12
Setan esitekortteja kouluterveydenhoitajan vastaanotolla
"Koulun pitäisi aina olla
turvan ja avun lähde"
Inna Jäämäki, kouluterveydenhoitaja