oppiminen mahdollistaa uusien tietojen ja taitojen kartuttamisen vuorovaiku-tuksessa toisten kanssa. Elä-myspedagogiikan keskeisiä arvoja ovat itsensä löytä-minen, yhteisöllisyys, toimin-ta ja emotionaalisuus(3). Elä-myspedagogiikasta löytyy siis juuri niitä asioita, joiden on todettu edistävän oppi-mista. Voidaankin siis olettaa, että luonnossa yhdessä tou-huaminen, tutkiminen ja seikkaileminen avaavat aivan uudenlaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Kuvitellaan vaikka tilanne, jossa ryhmä lapsia viedään patikoin-tiretkelle metsään. Yhtäkkiä edessä on leveä oja, jonka ylitse ei kulje siltaa. Ei mene kauaakaan, kun lapset ovat jo yhdessä keksineet toinen toistaan mielenkiintoisempia ratkaisuja ylittää oja. Joku saattaa rakentaa paksuista oksista sillan, toinen rohkais-tuu ja ottaa vauhtia hypätäk-seen ojan yli. Kolmas ehkä riisuu kenkänsä ja kahlaa yli. Neljäs on jo hoksannut kaivaa kartan esiin ja esittelee ryh-mälleen vaihtoehtoisia reit-tejä ojan kiertämiseksi. Oh-jaajan tai vanhemman rooli on olla tilanteessa tukena ja tur-vallisuuden takaajana, ei siis tiedon jakajana. Joskus hän saattaa kokea itsensäkin yh-deksi oppijoista, mikä sekään ei ole huono tilanne. Elämys-pedagogisen luontoliikunnan toteuttamista ei siis tarvitse pelätä, vaikka omat tiedot ja taidot luonnossa liikkumi-sesta eivät olisikaan huippu-tasoa. Tekemällä oppii ja sa-malla lapset näkevät, kuinka aikuinenkaan ei osaa kaikkea, vaan opettelee samalla tavalla heidän kanssaan.
Motoriikkaa mättäiltä
Elämysten lisäksi lapselle luonto näyttäytyy fyysisten mahdollisuuksien valtakun-tana. Kiviä, puita, mättäitä ja onkaloita eli toisin sanoen lähes loputon määrä kiipeil-tävää ja kokeiltavaa. Myös lapsen mielikuvitus pääsee toden teolla valloilleen luon-nossa. Tutkimukset osoitta-vat, että runsas ulkona liikku-misen määrä on yhteydessä lapsen hyviin motorisiin pe-rustaitoihin(5). Erityisesti staattisen tasapainon sekä koordinaation kohdalla ver-tailutulokset runsaasti ulko-na liikkuvien ja vähän ulkoi-levien välillä olivat merkit-täviä(6). Luonto tarjoaa loista-vat mahdollisuudet kehittää monipuolista taitavuutta. Eri-laiset riippumiset, hyppelyt, kiipeily sekä juokseminen epätasaisella metsämaalla ta-kaavat riittävästi toimintaa ja toisaalta myös jatkuvasti muuttuvia haasteita lapselle. Koululiikunnan kannalta taas lähimetsä, vesistöt, jää tai vaikka laskettelurinne tarjoa-vat vaihtelua ja uudenlaisia ympäristöjä liikuntatunneil-le.
Harjaantumisen maksimoi-miseksi sekä motivaation yl-läpitämiseksi opeteltavien a-sioiden tulisi sijoittua niin sa-notulle lähikehityksen vyö-hykkeelle(7). Lasten moto-riikan kohdalla tämä vyöhyke tarkoittaa niitä motorisia tai-toja, joita lapsi ei vielä täysin hallitse ja hän joutuu todella keskittymään suoritukseen harjoitellessaan. Esimerk-kinä voidaan käyttää vaikkapa alun hyppyä isolta kiveltä alas. Ensimmäisen rohkais-tumisen jälkeen samainen hyppy suoritetaan useita ker-toja, jolloin sen motorinen kaava vahvistuu ja lopulta au-tomatisoituu lapsen oppi-essa. Samalla on saavutettu myös vahva, elämyspeda-goginen tunnekokemus o-masta rohkeudesta ja näin ollen vahvistettu itsetuntoa roimasti.
"Luonto tarjoaa loistavat mahdollisuudet kehittää monipuolista taitavuutta."
Koululiikunnassa pyritään mahdollisuuksien mukaan tyydyttämään lapsen liikun-nallisen kehityksen tarpeita. Tosiasia kuitenkin on, että koulun liikunnalle varattu oppituntimäärä jää autta-matta liian pieneksi peilat-taessa sitä esimerkiksi lap-sille laadittuihin viikoittaisiin liikuntasuosituksiin. Suosi-tusten mukaan monipuolista liikuntaa tulisi olla 1-2 tuntia päivässä(8). Näin ollen koulu-liikunnan tavoitteeksi jää opetussuunnitelmassakin mainittu kiinnostuksen he-rättäminen liikuntaa kohtaan ja sitä kautta liikunnallisen elämäntapaan kannustami-nen(9). Loppu vastuu liik-kumisesta jää kodille. Elä-myspedagogisella luontolii-kunnalla olisi varmasti ja-lansijansa tässäkin, sillä sen kautta saavutetut ilon ja flow:n kokemukset ruokkisi-vat kasvavaa mielenkiintoa luonnossa ja ylipäätään ulko-ilmassa liikkumista kohtaan. Toisaalta elämyspedagogiik-kaan ja luontoliikuntaan pys-tyy helposti integroimaan myös muita oppiaineita tutki-van oppimisen avulla. Näin yhä useampi koulutuntikin voitaisiin viettää mielenkiin-toisessa luonnossa perintei-sen pulpettiympäristön si-jaan. Lopputuloksena liikku-minen lisääntyisi ja oppi-minen muuttaisi muotoaan kokonaisvaltaiseksi toimin-naksi.
8
kuva: TIINA SYRJÄNEN