Toimiva asuntola nuorille (18.6.2020) | Page 6

6 mm. määrittelee omaa paikkaansa. Samalla nämä sosiaaliset suhteet saattavat toimia myös tärkeänä minäkuvaa rakentavana tekijänä (mt. 17). Opiskelija on tahtomattaankin osa oppilaitoksen erilaisia sosiaalisia ryhmiä. Kuten Tomi Kiilakoski muistuttaa, toisin kuin vapaa-ajan yhteisöissä, oppilaitosyhteisöissä nuoret eivät voi valita kohtaamiansa nuoria – tällä on monenlaisia vaikutuksia nuorten osallisuuden kokemuksiin (Kiilakoski 2016, 28). Kunnan nuorisotyöllä, nuorisotyöntekijöillä ja oppilaitosten asuntoloilla sekä asuntolaohjaajilla on yhteinen kohderyhmä (Kiilakoski 2016, 54). Oppilaitosten ja nuorisotyön yhteistyön esteenä on usein ollut sen suunnittelemattomuus ja satunnaisuus (Kolehmainen & Lahtinen 2014, 14). Yhteistyö vaatii roolien selkeyttämistä, mutta nuorisotyön näkökulmasta yhteistyön arvo on nuorten kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa ja ennaltaehkäisevässä työssä (mt. 72). Usein yhteistyötä on kuitenkin estänyt resurssien puute ja toisaalta oppilaitoksen ja nuorisotyön yhteistyö on vaikuttanut päällekkäiseltä työltä (vrt. Kolehmainen ja Lahtinen 2014, 72, 76). Tässä selvitysraportissa on kuitenkin kysymys asuntolaohjaajien ja nuorisotyön välisestä yhteistyöstä, ei niinkään nuorisotyöntekijöiden sijoittamisesta oppilaitoksiin. Näin ollen ongelmana ei ole toimenkuvien päällekkäisyys, vaan työtehtävien samankaltaisuus näyttäytyy pikemminkin vahvuutena. Asuntoloiden ja kunnan yhteistyön hyötynä on eritoten ammatillisen osaamisen jakaminen puolin ja toisin, ja asuntoloiden näkökulmasta nuorisotyön erityisosaamisen hyödyntäminen. Lisäksi yhteistyön myötä nuorille voidaan mahdollistaa laajempi vapaa-ajantoiminnan tarjonta kunnan alueella. (Kiilakoski 2016, 54.). Kunnan nuorisotyön myötä asuntoloissa voisi olla mahdollista hyödyntää toiminnan tukena nuorisotila- ja muun harrastustoiminnan lisäksi tarvittaessa myös nuorisotyön ryhmädynamiikkaan ja osallisuuteen liittyvää osaamista ja ennen kaikkea nuorisotyön nuorisokasvatusosaamista niin opiskeluhuollollisesta kuin nuorten kokonaisvaltaisen kohtaamisen näkökulmasta (Kiilakoski 2016, 132–133, 137; Kiilakoski 2014, 61). Erityisen tärkeä näkökulma on, että toimivalla yhteistyöllä voidaan edistää jokaisen nuoren kokemusta kuulumisesta asuinyhteisöönsä sen hyväksyttynä ja arvostettuna jäsenenä. 2.2 Harrastusyhteisöillä vahvistetaan nuorten yhteiskunnallisen kuulumisen kokemusta Miksi nuorten kiinnittyminen opiskelupaikkakunnalle on tärkeää? Asuntoloihin majoittautuvat nuoret muuttavat muuta ikäryhmää nuorempana kotoa, todennäköisesti uudelle paikkakunnalle, ja näin ollen he joutuvat jo aikaisin erilleen omista lähiyhteisöistään. Opiskelupaikkakunnalle muuttaminen voi siis olla haastava tilanne nuorten yhteiskuntaan kuulumisen kannalta. Kuulumisen käsitettä voidaan asuntolassa asuvien nuorten kontekstissa tulkita Floya Anthiasta (2006, 21) siten, että kuuluminen pitää sisällään kaveri- ja opiskeluryhmiin identifioitumisen ja turvallisuuden tunteen sekä kokemuksen siitä, että nuori on merkityksellinen osa omaa lähiyhteisöään, oppilaitosyhteisöä sekä asuinpaikkakuntaa. Kuulumisen kokemus on näin ollen aktiivista toimintaa, sosiaalisten suhteiden aktiivista neuvottelemista, rakentamista ja ylläpitämistä sekä kokemusta siitä, että yksilö on aktiivisesti rakentamassa omaa kuulumistaan niin lähiyhteisöihin kuin ylipäänsä yhteiskuntaan (Cuervo & Wyn 2014, 903; ks. myös Muir & Butler 2017, 320–321). Kuuluminen on jatkuva prosessi, joka tekee näkyväksi sosiaalisen vuorovaikutuksen yksilön ja yhteiskunnan rakenteiden välillä (Cuervo & Wyn 2017, 230). Keskustelu nuorten kuulumisesta asuinyhteisöönsä on tärkeä, sillä sitä vahvistamalla edistetään myös nuoren kuulumista laajemmin yhteiskunnassa. Nuorisotutkijat ovat osoittaneet, että niillä nuorilla, jotka kokevat itsensä merkitykselliseksi osaksi yhteisöjään, saattaa olla vahvempi tunne yhteiskunnallisesta kuulumisesta (esim. Fabiansson 2015, 95, 99). Toisaalta työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten on todettu omaavan heikomman yhteiskunnallisen kuulumisen kokemuksen kuin muiden nuorten (Gretschel & Myllyniemi 2017, 11–18). Edelleen ne nuoret, jotka kokevat heikompaa osallisuutta lähiyhteisöihinsä, saattavat osallistua muita harvemmin heille tarjottuun harrastustoimintaan (Fabiansson 2015, 95). Ammattiin opiskelevien yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen on erityisen tärkeää; useissa viimeaikaisissa tutkimuspuheenvuoroissa on noussut esiin huoli ammattiin opiskelevien yhteiskunnallisista osallistumisen taidoista suhteessa lukiolaisiin (Rättilä 2020; Ågren & Kettunen 2020; Nylund ym. 2018). Vaikka ammatillinen koulutus tunnistaa yhteiskunnan jäseniksi kasvattamisen tärkeyden (ks. Laki ammatillisesta koulutuksesta, 2 §), koulutuksen painotus on ammatillisen ja työelämäosaamisen takaamisessa (Nylund ym. 2018, 112). Tästä syystä selvityksen tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, miten asuntolatoiminnan osallisuuden ja asuinkunnassa toimimisen tapoja vahvistamalla voidaan edistää ammattiin opiskelevien yhteiskuntaan kiinnittymistä. Asuntolayhteisöjen rinnalla nuorten osallisuuden ja kuulumisen kokemusta voidaan vahvistaa tarjoamalla asuinpaik-