6
mm. määrittelee omaa paikkaansa. Samalla nämä sosiaaliset
suhteet saattavat toimia myös tärkeänä minäkuvaa
rakentavana tekijänä (mt. 17). Opiskelija on tahtomattaankin
osa oppilaitoksen erilaisia sosiaalisia ryhmiä. Kuten Tomi
Kiilakoski muistuttaa, toisin kuin vapaa-ajan yhteisöissä,
oppilaitosyhteisöissä nuoret eivät voi valita kohtaamiansa
nuoria – tällä on monenlaisia vaikutuksia nuorten osallisuuden
kokemuksiin (Kiilakoski 2016, 28).
Kunnan nuorisotyöllä, nuorisotyöntekijöillä ja oppilaitosten
asuntoloilla sekä asuntolaohjaajilla on yhteinen kohderyhmä
(Kiilakoski 2016, 54). Oppilaitosten ja nuorisotyön yhteistyön
esteenä on usein ollut sen suunnittelemattomuus ja satunnaisuus
(Kolehmainen & Lahtinen 2014, 14). Yhteistyö vaatii
roolien selkeyttämistä, mutta nuorisotyön näkökulmasta yhteistyön
arvo on nuorten kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa
ja ennaltaehkäisevässä työssä (mt. 72). Usein yhteistyötä on
kuitenkin estänyt resurssien puute ja toisaalta oppilaitoksen
ja nuorisotyön yhteistyö on vaikuttanut päällekkäiseltä työltä
(vrt. Kolehmainen ja Lahtinen 2014, 72, 76). Tässä selvitysraportissa
on kuitenkin kysymys asuntolaohjaajien ja nuorisotyön
välisestä yhteistyöstä, ei niinkään nuorisotyöntekijöiden
sijoittamisesta oppilaitoksiin. Näin ollen ongelmana ei ole
toimenkuvien päällekkäisyys, vaan työtehtävien samankaltaisuus
näyttäytyy pikemminkin vahvuutena.
Asuntoloiden ja kunnan yhteistyön hyötynä on eritoten
ammatillisen osaamisen jakaminen puolin ja toisin, ja
asuntoloiden näkökulmasta nuorisotyön erityisosaamisen
hyödyntäminen. Lisäksi yhteistyön myötä nuorille voidaan
mahdollistaa laajempi vapaa-ajantoiminnan tarjonta kunnan
alueella. (Kiilakoski 2016, 54.). Kunnan nuorisotyön myötä
asuntoloissa voisi olla mahdollista hyödyntää toiminnan
tukena nuorisotila- ja muun harrastustoiminnan lisäksi
tarvittaessa myös nuorisotyön ryhmädynamiikkaan ja
osallisuuteen liittyvää osaamista ja ennen kaikkea nuorisotyön
nuorisokasvatusosaamista niin opiskeluhuollollisesta
kuin nuorten kokonaisvaltaisen kohtaamisen näkökulmasta
(Kiilakoski 2016, 132–133, 137; Kiilakoski 2014, 61). Erityisen
tärkeä näkökulma on, että toimivalla yhteistyöllä voidaan
edistää jokaisen nuoren kokemusta kuulumisesta asuinyhteisöönsä
sen hyväksyttynä ja arvostettuna jäsenenä.
2.2 Harrastusyhteisöillä vahvistetaan
nuorten yhteiskunnallisen kuulumisen
kokemusta
Miksi nuorten kiinnittyminen opiskelupaikkakunnalle on
tärkeää? Asuntoloihin majoittautuvat nuoret muuttavat muuta
ikäryhmää nuorempana kotoa, todennäköisesti uudelle
paikkakunnalle, ja näin ollen he joutuvat jo aikaisin erilleen
omista lähiyhteisöistään. Opiskelupaikkakunnalle muuttaminen
voi siis olla haastava tilanne nuorten yhteiskuntaan
kuulumisen kannalta. Kuulumisen käsitettä voidaan asuntolassa
asuvien nuorten kontekstissa tulkita Floya Anthiasta
(2006, 21) siten, että kuuluminen pitää sisällään kaveri- ja
opiskeluryhmiin identifioitumisen ja turvallisuuden tunteen
sekä kokemuksen siitä, että nuori on merkityksellinen osa
omaa lähiyhteisöään, oppilaitosyhteisöä sekä asuinpaikkakuntaa.
Kuulumisen kokemus on näin ollen aktiivista
toimintaa, sosiaalisten suhteiden aktiivista neuvottelemista,
rakentamista ja ylläpitämistä sekä kokemusta siitä, että
yksilö on aktiivisesti rakentamassa omaa kuulumistaan niin
lähiyhteisöihin kuin ylipäänsä yhteiskuntaan (Cuervo & Wyn
2014, 903; ks. myös Muir & Butler 2017, 320–321). Kuuluminen
on jatkuva prosessi, joka tekee näkyväksi sosiaalisen
vuorovaikutuksen yksilön ja yhteiskunnan rakenteiden välillä
(Cuervo & Wyn 2017, 230).
Keskustelu nuorten kuulumisesta asuinyhteisöönsä on
tärkeä, sillä sitä vahvistamalla edistetään myös nuoren
kuulumista laajemmin yhteiskunnassa. Nuorisotutkijat ovat
osoittaneet, että niillä nuorilla, jotka kokevat itsensä merkitykselliseksi
osaksi yhteisöjään, saattaa olla vahvempi tunne
yhteiskunnallisesta kuulumisesta (esim. Fabiansson 2015,
95, 99). Toisaalta työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien
nuorten on todettu omaavan heikomman yhteiskunnallisen
kuulumisen kokemuksen kuin muiden nuorten (Gretschel &
Myllyniemi 2017, 11–18). Edelleen ne nuoret, jotka kokevat
heikompaa osallisuutta lähiyhteisöihinsä, saattavat osallistua
muita harvemmin heille tarjottuun harrastustoimintaan
(Fabiansson 2015, 95). Ammattiin opiskelevien yhteiskunnallisen
osallisuuden vahvistaminen on erityisen tärkeää;
useissa viimeaikaisissa tutkimuspuheenvuoroissa on noussut
esiin huoli ammattiin opiskelevien yhteiskunnallisista osallistumisen
taidoista suhteessa lukiolaisiin (Rättilä 2020; Ågren
& Kettunen 2020; Nylund ym. 2018). Vaikka ammatillinen
koulutus tunnistaa yhteiskunnan jäseniksi kasvattamisen
tärkeyden (ks. Laki ammatillisesta koulutuksesta, 2 §),
koulutuksen painotus on ammatillisen ja työelämäosaamisen
takaamisessa (Nylund ym. 2018, 112). Tästä syystä
selvityksen tarkoituksena on herättää keskustelua siitä,
miten asuntolatoiminnan osallisuuden ja asuinkunnassa
toimimisen tapoja vahvistamalla voidaan edistää ammattiin
opiskelevien yhteiskuntaan kiinnittymistä.
Asuntolayhteisöjen rinnalla nuorten osallisuuden ja kuulumisen
kokemusta voidaan vahvistaa tarjoamalla asuinpaik-