Saman selvityksen mukaan suurin osa asuntolassa asuvista
nuorista oli 16–17-vuotiaita (60 %), joten opiskelupaikkakunnan
vuoksi osa nuorista joutuu muuttamaan hyvin nuorena
pois kotoa (mt. 9). Lisäksi ammatillisen koulutuksen keskittyessä
yhä enemmän alueellisesti koulutuksen järjestäjien
isoimpien yksiköiden ympärille, tarve ohjattuun ja maksuttomaan
asumiseen lisääntyy (mt. 27).
Asuntolatoiminnalla on näin ollen suuri merkitys nuorten
kasvattajana ja osallisuuden edistäjänä. Asuntolaohjaajan tehtäväksi
on määritelty muun muassa turvallisuutta, terveyttä,
hyvinvointia ja opiskelukykyä edistävän asuntolatoiminnan
toteuttamisen (Asuntolatoiminnan käsikirja 2018). Näiden
lisäksi Opetushallituksen syksyllä 2020 julkaistavissa asuntolatoiminnan
laatusuosituksissa (Laadukas asuntolatoiminta
2020) asuntolaohjaajien tehtäviin määritellään moniammatillinen
yhteistyö, jonka yhdeksi muodoksi mainitaan yhteistyö
myös kunnan ja järjestöjen nuorisotyön kanssa. Kunnan
nuorisotyön kanssa toteutettavan yhteistyön lähtökohdaksi
määritellään suosituksissa erityisesti vapaa-ajan toiminnan
järjestäminen, minkä myötä on mahdollista hyödyntää
nuorisotyön nuorisokasvatuksen osaamista ja tarjota nuorille
monipuolista harrastustoimintaa ja mahdollisuuksia tutustua
alueen muihin nuoriin.
Nuorisotyöllä on paljon kytköksiä asuntolaohjauksen toteuttamiseen.
Siinä missä edellä mainituissa laatusuosituksissa
todetaan, että hyvä asuntolatoiminta on yhteisöllistä ja edistää
nuorten osallisuutta, samat tekijät ovat myös nuorisotyön
ytimessä. Nuorisotutkija Tomi Kiilakosken (2014, 61) mukaan
nuorisotyön erityispiirteisiin kuuluu, että se on suunnitelmallista
yksittäisen nuoren tai nuorten ryhmän kohtaamista, jolla
pyritään edistämään nuorten kiinnittymistä omaan yhteisöönsä
ja oppimaan hyvää elämää edistäviä toimintatapoja; se on
siis luonteeltaan kasvatustyötä. Näin ollen asuntolaohjaajan
työ ei oikeastaan laatukriteerit täyttäessään poikkea siitä,
mikä on nuorisotyön ydintä. Osittain tästä syystä asuntolaohjaajan
työ nuorten parissa peräänkuuluttaa myös nuorisotyöhön
kuuluvaa osaamista.
SAKU ry:n toteuttama selvitys pyrkii avaamaan keskustelua
asuntoloiden ja kunnallisen nuorisotoimen yhteistyön
mahdollisuuksista. Se esittelee koulutuksen järjestäjien
johdon, asuntolaohjaajien ja asuntolassa asuvien nuorten
sekä kunnan nuorisotoimen näkökulmia yhteistyön hyödyistä
ja kehittämiskohteista. Vaikka vastaajamäärät ovat johdon,
asuntolaohjaajien ja nuorisotoimen vastaajien osalta pienehköjä,
ne tarjoavat hyvän katsauksen yhteistyön tämänhetkiseen
tilaan. Samalla ne kertovat moniammatillisen yhteistyön
merkityksestä nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden takaajana.
Jokaiselle asuntolassa asuvalle nuorelle on tärkeää tulla
kohdatuksi merkityksellisenä jäsenenä omassa asuinyhteisössään,
ja kaikille on tarjottava mahdollisuuksia osallistua
hauskaan ja mielekkääseen tekemiseen, palautua opiskelun
rasituksesta ja viettää aikaa kavereiden kanssa.
Selvityksen käytännön toteuttamisessa (kyselyiden laadinta,
tulosten kommentointi) yhteistyötä on tehty Opetushallituksen
ja Suomen Kuntaliiton (edellisten lisäksi kyselyiden
levittäminen) kanssa. Selvitys toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön
erityisavustuksella.
5
2. Tausta
Seuraavaksi selvityksessä taustoitetaan aiempia tutkimuksia
ja keskustelua oppilaitosten ja nuorisotyön yhteistyöstä.
Taustoituksessa asuntolassa asuvien nuorten harrastustoimintaan
osallistumisen merkitystä lähestytään kuulumisen
käsitteen kautta. Kuulumisen käsitteellä voidaan avata
laajemmin niitä merkityksiä, joita harrastustoimintaan ja
opiskelupaikkakunnalle kiinnittymisellä on asuntolassa
asuvien ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvoinnin
kokemusten sekä laajemmin yhteiskunnallisen osallisuuden
näkökulmasta.
2.1 Kunnan nuorisotyön ja oppilaitosten
yhteistyö kiinnostuksen kohteena
Oppilaitosten ja nuorisotyön yhteistyöstä on käyty keskustelua
kymmenisen vuotta nuorisotutkimuksen kentällä.
Oppilaitos on kiinnostava nuorisotutkimuksen näkökulmasta
erityisesti sosiaalisena ympäristönä, paikkana, jossa
tavataan muita nuoria ja luodaan tärkeitä sosiaalisia suhteita
(Kiilakoski 2012, 10). Oppilaitosympäristössä nuorten sosiaaliset
suhteet muodostavat hierarkioita, joiden kautta nuori