32
sekä yhteisen kohderyhmän määritteleminen. Tulosten perusteella
olisi tärkeää, että toimijat tuntisivat toistensa toiminnan
sisällöt. Osassa kunnallisten nuorisotoimien edustajien ja
asuntolaohjaajien vastauksissa todetaan, että kohderyhmä
ei välttämättä ole iältään sama ja esimerkiksi nuorisotiloilla
kävijät ovat alle 18-vuotiaita. Nuorisolain (1285/2016, 3 §)
puitteissa nuoriksi määritellään kaikki alle 29-vuotiaat, joten
saattaa olla, että vastauksissa ei ole osattu tässäkään kohtaa
sanoittaa kaikkia nuorisotyön ja -toiminnan mahdollisia
muotoja. Suuri osa yhteistyötä tekevistä nuorisotoimien vastaajista
ja asuntolaohjaajista toteaa, että nimenomaan sama
kohderyhmä edistää yhteistyötä, sillä toiminnalla on yhteinen
tavoite, nuorten hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osallisuuden
edistäminen (ks. Nuorisolaki 1285/2016, 2 §). Näiden yhteisten
tavoitteiden avaaminen, ja sitä kautta yhteisten vastuiden
määritteleminen, auttavat jäsentämään yhteistyön muotoja ja
edistävät ymmärrystä siitä, että molemmat toimijat toimivat
saman päämäärän eteen. Tämä vaatii kuitenkin vastuuhenkilöiden
nimeämistä. Harrastustakuuta koskevan selvityksen
mukaan takuun toteuttaminen oli tuloksellista ja tehokasta,
jos toiminta oli selkeästi jonkun vastuulla tai vastuu sisällytetään
osaksi muuta toimenkuvaa (Haanpää 2019, 17, 56–57).
Vastuunjakaminen on tärkeää, ettei toiminta pääse hiipumaan
työntekijöiden vaihtuessa.
3) Joustavat rakenteet ja
toiminnan resursointi
Resursoinnin merkitys nousee tärkeänä yhteistyön toteuttamiselle
kaikkien vastaajaryhmien vastauksissa. Niin nuorisotoimien
vastauksissa kuin asuntolatoiminnassa resurssit
todetaan pieniksi, jolloin yhteistä toimintaa ei ole välttämättä
mahdollista toteuttaa toivotussa laajuudessa. Asuntolaohjaajat
ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien johto toivoisivat
nuorisotyöstä lisäkäsiä ja -resurssia asuntolassa asuvien
nuorten ryhmäyttämiseen, osallistamiseen ja vapaa-ajan toiminnan
järjestämiseen. Asuntolaohjaajat mainitsevat yhtenä
merkittävänä esteenä kiireen. Heillä ei ole esimerkiksi aikaa
ottaa selvää kunnan nuorisotoimen palveluista. Toisaalta
kunnalliset nuorisotoimet kamppailevat pienten resurssien
kanssa, jolloin yhteistyön toteuttaminen toteutuu tyypillisesti
kaikille avoimina nuorisotiloina. Tiiviimpää verkostoyhteistyötä
taas tehdään siellä, missä osapuolilla on jo valmiiksi tiivistä
yhteistyötä. Tällöin nuorisotoimien työntekijät voivat esimerkiksi
olla osa yhteisöllistä opiskeluhuoltoryhmää. Näissä
tapauksissa yhteistyötä on viritelty myös kehittämishankkeiden
kautta. Kuten harrastetakuuta koskevassa selvityksessä,
myös tässä käytettävissä olevat resurssit luovat kestävämmät
raamit yhteistyölle kuin pelkkä yhteinen tahtotila (Haanpää
2019, 58).
Yksi haaste yhteistyölle on asuntoloiden syrjäinen sijainti
kuntien keskuksista. Välimatkat ovat pitkiä ja ehkä tästä syystä
nuortenkin vastauksista yksi yleinen asuntolan ulkopuolella
tapahtuva vapaa-ajantoiminta on yhteisten kaupparetkien tai
kunnan liikuntapalveluiden (uimahallit, kuntosalit) kuljetuksen.
Osin ehkä myös tästä syystä asuntolaohjaajat kaipaavat
nuorisotoimelta asuntolassa asuville nuorille iltamien
toteuttamista tai infotilaisuuksia, jotka tapahtuvat asuntolassa
paikan päällä. Tässä korostuu oppilaitosnuorisotyön merkitys
ja nuorisotyön hyödyntäminen oppilaitoksen omissa tiloissa.
Toinen rakenteiden näkökulmasta estävä tekijä on byrokratia.
Esimerkiksi osassa kunnista nuorisotoimen palvelut on suunnattu
ainoastaan oman kunnan nuorille eivätkä näin ollen
asuntolassa väliaikaisesti asuvat nuoret pääse hyödyntämään
niitä. Harrastustakuuta koskevassa selvityksessä esitetään,
että yhteistyön edistäminen harrastusmahdollisuuksien
lisäämiseksi voi saada nuoret mielekkään harrastustoiminnan
palveluihin jopa pienemmillä resursseilla. Tämä edellyttää
kuitenkin yhteisten toimintalinjojen näkemistä (Haanpää
2019, 59). Kuten Leena Haanpää korostaa raportissaan,
työntekijäresurssien heikkouden ei välttämättä tarvitse johtaa
harrastuspalveluiden heikkoon tasoon (mt. 59).
Toisaalta taas asuntolassa asuvat nuoret toivovat matalan kynnyksen
toimintaa. Lisäksi tyytyväisyyttä ja osallistumista lisää
vapaa-ajantoiminnan maksuttomuus. Nuoria koskevat vapaaajantutkimukset
ovat osoittaneet, että nuoret, jotka joutuvat
esimerkiksi tinkimään ostoksistaan myös harrastavat muita
vähemmän (Hakanen, Myllyniemi & Salasuo 2019, 56–57).
Resurssien näkökulmasta on tärkeää myös tunnistaa tämä
näkökulma. Harrastustakuuta koskevassa raportissa kunnat
pyrkivät monella tavalla edistämään maksutonta vapaaajantoiminnan
tarjoamista, jotta nuorilla olisi yhdenvertaiset
mahdollisuudet osallistua ja harrastaa (Haanpää 2019, 46)
4) Avoin viestintä ja moniammatillinen
sekä monialainen yhteistyö
Luonnollisesti toimiva ja avoin tiedonkulku on yksi yhteistyötä
edistävä tekijä. Muutamissa asuntolaohjaajien vastauksissa
nousee esiin, että nuorisotoimen palveluista on hankala
löytää tietoa, ja sitä etsitään esimerkiksi paikallislehdistä tai
verkkosivuilta. Myös osa asuntolassa asuvista nuorista toivoo
parempaa tiedotusta vapaa-ajan toiminnasta ja harrastustoiminnasta.
Asuntolaohjaajat toivoisivat olevansa paremmin
tietoisia nuorisotoimen palveluista, jotta he pystyisivät
markkinoimaan sitä nuorille. Näin he osaisivat ohjata nuoria
paremmin kunnan nuorisopalveluihin. Toisaalta kunnallisten
nuorisotoimien vastauksissa mainitaan, että yhteistyötä ei
ole käynnistetty, sillä oppilaitoksen puolelta ei oltu heihin
yhteydessä. Osa nuorisotoimien edustajista on epätietoisia
asuntolan olemassaolosta tai asuntolatoiminnasta. Niillä