temattomuus tai se, ettei yhteistyöstä nähdä hyötyä. Toisaalta
saattaa olla, että yhteistyötä on viritelty, mutta siitä on jäänyt
huonoja kokemuksia tai yhteistyö on hiipunut työkiireiden
tai työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi. Vaikka koulutuksen
järjestäjien johdolta saatiin vain vähän vastauksia, jopa joka
neljäs vastaajista oli sitä mieltä, että yhteistyö nuorisotoimen
kanssa ei tuo lisäarvoa asuntolatoimintaan. Myös osan
nuorisotoimen vastaajien vastauksista oli havaittavissa, että
asuntolatoiminnan merkitystä oman työn näkökulmasta ei
tunnisteta.
Asuntolatoiminnan ja nuorisotoimessa työskentelevien
nuorisotyöntekijöiden työnkuvat ja tavoitteet ovat kuitenkin
hyvin samanlaiset. Petri Cederlöffin (2017, 52–58) mukaan
nuorisotyön keskiössä on nuorten ymmärtäminen ja kohtaaminen
varauksettomasti sekä yksilöiden ja ryhmien välisten
suhteiden ymmärtäminen. Tästä näkökulmasta on huomionarvoista,
että osa nuorten parissa työskentelevistä vastaajista
perustelee vapaa-ajantoimintojen puuttumista sillä, että
toiminta ei kiinnosta nuoria. Selvityksessä nousee kuitenkin
yhteistyön merkittävänä hyötynä asuntolassa asuvien nuorten
osallisuuden edistäminen monipuolisen vapaa-ajan ja harrastustoiminnan
toteuttamisen avulla. Asuntolassa asuvien nuorten
vastaukset kuitenkin avaavat hyvin nuorisotutkimuksen
havaintoja siitä, mitkä tekijät edistävät nuorten motivaatiota
osallistumiseen. Tutkimusten mukaan nuorten osallisuutta
edistää parhaiten se, että nuoret tuntevat ympäristön tarjoamat
osallistumisen mahdollisuudet, että heille on tarjolla
monipuolista ja mielekästä tekemistä, että he kokevat itsensä
tervetulleiksi ja että he pääsevät itse vaikuttamaan toiminnan
sisältöihin – tai voivat vaihtoehtoisesti halutessaan jättää
osallistumatta (esim. af Ursin 2019, myös Ågren & Kettunen
2020). Toisin sanoen, asuntolassa asuvat nuoret halusivat
päästä vaikuttamaan toiminnan sisältöihin ja toisaalta nuoret
myös korostivat vastauksissaan oman valinnan merkitystä.
Näin ollen olisi tärkeää tunnistaa nuorten osallistumattomuuden
taustalla vaikuttavat syyt, ja tarvittaessa toiminnan
monipuolisuutta ja nuorten moninaisten tarpeiden tunnistamista
voisi edistää yhteistyö asuntolatoiminnan ja nuorisotyön
välillä.
Yhteistyön toteuttaminen törmää kuitenkin usein taloudellisiin
realiteetteihin. Sekä asuntoloiden että nuorisotyön resurssit
ovat tyypillisesti vähäiset, minkä lisäksi asuntolaohjaajat ovat
kiinni asuntoloiden arjen pyörittämisessä. Nuorisotyöstä
toivottaisiin lisäkäsiä, mutta tämän toteuttaminen ilman lisäresursseja
vaikuttaa haastavalta molempien toimijoiden näkökulmasta.
Toisaalta juuri pienten resurssien vuoksi yhteistyötä
kannattaisi suunnitella ja selkeyttää toimijoiden rooleja
yhteistyössä – näin niukoista resursseista olisi mahdollista
saada mahdollisimman suuri hyöty nuorten hyvinvoinnin
edistämiseen. Saattaa myös olla, että nimenomaan hyvin
resursoidut organisaatiot eivät välttämättä koe tarvitsevansa
yhteistyötä tai tukea toiminnan toteuttamiseen.
Alla on eritelty suositukset yhteistyön toteuttamiselle.
1) Nuorten ääni: monipuolista harrastustoimintaa
ja nuoret mukaan suunnittelemaan
Kuten edellä on esitetty, yhteistyön tulisi perustua nuorten
osallisuudelle ja kuulemiselle. Nuoret toivat omissa vastauksissaan
esiin tyytyväisyytensä etenkin sellaiseen vapaa-ajantoimintaan,
johon he olivat voineet itse vaikuttaa. Nuorten
osallisuutta ja käytännön osallistumista edistetään parhaiten
kuuntelemalla nuorten omia mielipiteitä ja ajatuksia (vrt. Rajala,
Turpeinen & Laine 2013). Anu Gretscheliä (2011, 39) mukaillen,
nuorten osallisuus mahdollistuu vain jakamalla valtaa
ja vaikuttamisen mahdollisuuksia heille itselleen. Tämän
lisäksi on tärkeää tunnistaa asuntolassa asuvien nuorten moninaisuus
ja sallia monenlaiset osallistumisen tavat. Nuorille
suunnatussa kyselyssä nuoret tuovat niin ikään esiin toiveen
saada olla osallistumatta silloin, kun on kiire tai kun ei jaksa
mennä mukaan. Nuorten jaksaminen on toisaalta herättänyt
myös huolta. Jaksamattomuuden taustalla voi olla moninaisia
syitä. Toimintaan osallistuminen saattaa esimerkiksi olla
joillekin liian jännittävää. Osallistumattomuuden taustalla
voi vaikuttaa myös se, että esimerkiksi asuntolaympäristössä
toteutettu ja koulumaiseksi mielletty harrastustoiminta
ei kiinnosta, vaan juuri sellaisesta ympäristöstä halutaan
hakeutua pois itse valittuihin vapaa-ajantoimintoihin (ks. Kiilakoski
2014, 165–166). Onkin tärkeää jättää lupa ja tila myös
nuorten omaehtoiselle harrastamiselle. Osa nuorista viihtyy
hyvin yksin ja kykenee silti viettämään itselleen merkityksellistä
elämää (Haanpää 2019, 59). On huomionarvioista, että
jopa joka kolmas asuntolassa asuva nuori ilmoittaa, ettei ole
kiinnostunut osallistumaan vapaa-ajantoimintaan. Nuorten
omaehtoista harrastamista pyritään edistämään harrastetakuuta
koskevan selvityksen mukaan valtaosassa kuntia
esimerkiksi ilmaisilla liikuntavuoroilla ja liikuntapaikoilla sekä
tarjoamalla esimerkiksi nuorisotiloja bändien treenikämpiksi
(Mt. 36). Asuntoloissa myös suunnitellaan jo paljon toimintaa
tämän selvityksen mukaan nuorten kanssa yhdessä. Tästä
olisi opittavaa myös muihin oppilaitoksiin.
2) Vastuunjakaminen ja yhteiset tavoitteet
Vastaajaryhmien mukaan yhteistyötä edistää yhteisten tavoitteiden
määritteleminen ja vastuunjako. Niissä kunnissa /
koulutuksen järjestäjillä, joilla yhteistyötä ei tehdä, ei esimerkiksi
ole valmiita kontakteja, yhteistyö on hiipunut kontaktien
vaihtumisen vuoksi tai toimijat eivät ole tietoisia toistensa
toiminnasta. Yhteistyötä edistävät tutut ja valmiit verkostot
31