ja toiminnan niukka resursointi sekä asuntolatoiminnassa
että nuorisotoimessa. Asuntolatoiminta saattaa olla osalle
nuorisotoimen toimijoista hyvinkin tuntematonta kenttää.
Toisaalta on kiinnostavaa, että asuntolaohjaajat – mutta
myös osa nuorisotoimen vastaajista – ajattelee nuorisotyön
hyvin kapeasti. Usein yhteistyö nuorisotoimen kanssa jää
nuorisotyöntekijöiden pitämien infojen tai nuorisotilojen
hyödyntämisen tasolle. Osassa oppilaitoksissa nuorisotoimen
osaamista hyödynnetään puolestaan jopa tärkeänä opiskeluhuollon
yhteistyökumppanina. Ehkä selvityksen kysymykset
ohjasivat myös ajattelemaan nuorisotoimen toteuttamaa työtä
pelkästään harrastus- ja vapaa-ajantoiminnan toteuttamisen
näkökulmasta.
Selvityksen perusteella nuorisotoimen ja asuntoloiden yhteistyössä
erityisen tärkeää ei kuitenkaan ole se, kuinka aktiivisesti
asuntolassa asuvat nuoret hyödyntävät paikkakunnan
nuorisotilaa, vaan se, osaavatko toimijat tunnistaa nuorisotoimen
osaamisen ja nuorisotyön merkityksen asuntoloissa
laajemmin nuorten vapaa-ajantoiminnan tukemisen muotona
- myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja ennaltaehkäisevän
työn näkökulmasta. Toisaalta ei ole yllättävää, että nuorisotyötä
ei osata sanoittaa. Nuorisotyö painottuu esimerkiksi
Tomi Kiilakosken (2015a, 127) mukaan vahvasti toimintaan ja
tekemiseen, eikä toimintaa ole helppoa sanallistaa ulkopuolisille.
Tämän selvityksen näkökulmasta tällaista haastetta voi
olla molemmilla, asuntolaohjaajilla ja nuorisotyöntekijöillä.
Moniammatillisen yhteistyön mahdollistamiseksi on kuitenkin
syytä varmistaa, että osapuolet tuntevat toistensa työkuvat –
sen mitä toisaalta nuorisotyö ja toisaalta työ asuntoloissa on
(Kinnunen 2015, 44). Toisaalta asuntolaohjaajia hyödyttäisi,
jos he pystyisivät nuorisotyön avulla sanoittamaan oman
työnsä merkityksellisyyttä.
Asuntolaohjaus voisi hyötyä nuorisotyön asiantuntijuudesta
osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäjänä ja nuorisokasvatuksen
osaajana vertaistuen näkökulmasta (ks. Kiilakoski
2015b, 174, ks. myös Nieminen 2007). Toisaalta nuorisotoimen
näkökulmasta olisi hyvä tunnistaa asuntoloissa asuvat
nuoret myös tärkeänä nuorisotyön kohderyhmänä. Kyselyiden
perusteella yhteistyön merkityksen tuntuivat ymmärtävän
parhaiten ne asuntolaohjaajat, joilla oli vahva nuorisotyön
tausta ja työkokemus tai hyvät verkostot tuttuihin nuorisotyöntekijöihin.
Kiinnostavasti asuntolaohjaajista kymmenen
vastaajaa koki, että nuorisotyöstä saa vähän tai ei lainkaan
tukea omalle työlle – tässä syynä saattoi olla nuorisotyön tun-
30