Kunnon ruoka on koko perheen yhteinen
asia
Nuoren urheilijan ravitsemus ei ole rakettitiedettä, useimmiten päivittäisiin ruokailuihin liittyvät pulmatilanteet selviävät käyttämällä ”maalaisjärkeä”. Urheilija ja hänen perheensä voivat ruokailla aivan samoilla
periaatteilla. Energiantarve on kuitenkin urheilijalle yleensä suurempi,
kuin vähemmän liikkuvilla perheenjäsenillä.
Urheilijan on hyvä opetella pienestä pitäen terveellisen ravitsemuksen
periaatteet itse, mutta aivan yhtä tärkeää on se että huoltojoukot, niin
vanhemmat kuin valmentajatkin, ovat perillä urheilijan ruokailuun liittyvistä periaatteista. Valmentajien on hyvä muistaa, että nuorelle urheilijalle ravitsemusopastuksen täytyy olla hyvin selkeää ja yksinkertaista. Vanhemmat taas tarvitsevat usein vahvistusta näkemyksilleen
urheiluravitsemuksen perusasioista. Käytännön vinkkejä arkeen ja
perheen ateria-aikatauluihin tarvitaan urheilijan monipuolisen syömisen toteuttamiseksi. Vaivattomuus, helppous ja yksinkertaisuus ovat
avainsanoja aterioiden ja eväiden valmistamisessa, puhuttaessa kiireisen urheiluperheen arjesta. Valmentajan ei tarvitse olla kaikkien alojen
asiantuntija, jos ravitsemusasiat mietityttävät, kannattaa kääntyä alan
asiantuntijan puoleen.
Urheiluravitsemuksen perusasiat on useimmiten hyvä käydä läpi yhdessä urheiluravitsemukseen perehtyneen asiantuntijan kanssa. Ravitsemuksen opastusta kannattaa antaa yhtaikaa urheilijalle, valmentajalle ja vanhemmille. Kun asioita puidaan yhteistuumin, voidaan myös
yhdessä pohtia arkipäivän ateria- ja harjoitusrytmiä sekä laatia pelisäännöt eväskäytäntöihin, leireille, kilpailumatkoille ja juomisiin. Kun
asioista puhutaan avoimesti, on niihin myös helppo tarvittaessa palata
myöhemmin.
42