Sanotaan, että todellisuudella on tapana ennen pitkään lyödä meitä kasvoihin, jos me
vähät välitämme siitä mitä se yrittää meille aluksi hienovaraisemmin kertoa.
Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos on tässä mielessä yhteisiä kasvojamme
lähestyvä tyrmäyslyönti, jonka etenemistä kykenemme kuitenkin tieteen keinoin
seuraamaan ja jonka voimaa pystymme tieteellisesti perustelluin toimin pienentämään.
Vielä mielikuvituksellisemmin (vaikka myös edelleen rationaalisesti johtaen) tulkittuna
se on ikään kuin eettisten perusperiaatteiden väline tuoda itseään julki materiaalisen
todellisuuden ja luonnonlakien välityksellä. Ilmastonmuutoksen ehkäisemisen kannalta
oleellisimmat mielenlaadulliset kehitysaskeleet, mitä kohti ihmiskunnan tulisi
kollektiivisesti tulevaisuuden maisemia kirkastaakseen pyrkiä sijoittuvat samalle
jatkumolle, jonka mukaisesti nykyihminen on koko kehityshistoriansa kulkenut.
Ihmismoraalin ts. altruismin sekä yhteiskuntakehyksen laajentuminen, solidaarisuuden
vahvistuminen ja sosiaalisen pääoman määrällinen ja laadullinen lisääntyminen
tiedetään nykyään paitsi ilmastonmuutosta vastaan sotiviksi ominaisuuksiksi mutta
myös ihmiskunnan parin sadantuhannen vuoden sosiaalisen evoluution osa-alueiksi.
Kriittinen suhtautuminen omiin näkemyksiin ja pyrkimys ennen kaikkea sosiaalisen
koheesion vahvistamiseen sekä tasa-arvoisen yhteiskuntakehityksen takaamiseen cc
avaa kasvatusalan ammattilaisille tehokkaita ja laajoja pitkän aikavälin
mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteen kestävän kehityksen mukaisesti.
Samanaikaisesti ilmastonmuutoksen ehkäisytyöhön sitoutuminen kyseisiä arvoja vaalien
edesauttaa oppilaiden myönteistä koulunkäyntiä ja yhteiskunnallista menestymistä sekä
hyvinvointia ihmisten välistä luottamusta kasvattaen ja kollektiivista sosiaalista
pääomaa kerryttäen (Kari 2011, 79). Tasa-arvoisuuden eri osa-alueet ovat kaikissa
ikäryhmissä luottamuksen ja yhteisöllisyyden edellytyksiä, ja jälleen erityisesti koulussa
toimivien aikuisten keskinäisten suhteiden vaikutus koulun luonteeseen ja laatuun ja
oppilaiden saavutuksiin on suurempi kuin millään muulla tekijällä (Bransford ym. 2004,
168).
Kriittisen tietoisuuden harjoittaminen ja ihmiskunnan mielekkään selviytymisen kannalta
merkityksellisten arvojen mukaan toimiminen on joka tapauksessa useimmiten työlästä.
Länsimaissa (ja eritoten Suomessa) vallitsevan politiikan ja siten yhteiskuntakehityksen
ytimeen pesiytyneet uusliberalistiset aatteet ja talouskasvuideologia tarjoavat kaikki –
pyytämättäkin – omat näkemyksensä siitä, millä tavoin hyvän kansalaisen tulisi toimia.
Esimerkiksi nämäkin ideologiat tarjoavat myös oman arvoperustansa päämääräiselle
toiminnalle, vaikkakin ne ovat lähestulkoon vastakohtaisia kestävälle kehitykselle ja
onnellisuuden saavuttamiselle ja samanaikaisesti omiaan vähentämään ihmisten välistä
luottamusta (Hoffrén 2011, 24). Ehkäpä juurikin yhteiskunnallisten hallintamekanismien
luomien kansalaismallien ja kestävien arvojen väliset ristiriidat voivat toimia kiinnostavana
ensiaskeleena kohti kriittisen ajattelun puhdistamaa maailmankuvaa.
Lähteet:
Bransford, John & Brown, Ann & Cocking, Rodney 2004. Miten opimme – Aivot, mieli,
kokemus ja koulu. Juva: WS Bookwell Oy.
Eteläpelto, Anneli & Tynjälä, Päivi 1999. Oppiminen ja asiantuntijuus – Työelämän ja
koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY.
Opetushallitus 2014. Opettajat Suomessa 2013 – Koulutuksen seurantaraportti 2014:8.
Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.
(http://www.oph.fi/download/156282_opettajat_suomessa_2013.pdf)
Vihreä Sivistysliitto ry; Airto, Mikko & Berg, Annukka & Hoffrén, Jukka & Kari, Emma &
Möller, Antti & Penttilä, Inari & Selkälä, Arto & Ylikahri, Ville 2011. Onnellisuustalous.
Vaasa: Oy Arkimedia Ab.
13