venäjä. Käyttämättömiä mahdollisuuksia
on mm. maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oman äidinkielen opetuksessa. Kielten etäkerhotoimintaa on kokeiltu hyvällä
menestyksellä ja esim. kiinan etäkerho
toimii jo kolmatta vuotta Turusta Kokkolaan
ja Raisioon. Etäkerho voisi olla myös matematiikkaa, äidinkieltä tai vaikka ympäristöoppia. Jos lapsi menee koneelle muutenkin
heti koulun jälkeen, niin miksei hänellä
voisi olla etäkerhoa?
Eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetukset toimivat hyvin verkossa.
Ortodoksiuskonnon etäopetuksessa on
mukana jo ekaluokkalaisia. Toki esim.
kirjoitustaidottomuus asettaa opettajan
aikamoisten haasteiden eteen. ET:n opetuksessa on usein oppilaita kouluissa siellä
täällä ja tuntien järjestäminen on hankalaa.
Etäopetuksessa oppilaat voidaan koota
eri yksiköistä samalle tunnille ja pätevä ja
innostunut opettaja hoitaa homman.
Toisella asteella koulun ei tarvitse järjestää enää valvontaa ja opiskelijat voivat
osallistua etätunneille mistä tahansa. Kursseista voidaan tehdä monimuotoisia, jolloin
niissä on oppimisalustoille laitettuja tehtäviä, tallenteita, videoita ja reaaliaikaista
etäopetusta. Lukioiden verkko- ja monimuotokurssit ovat monen koulun arkipäivää ja
valmistavat opiskelijoita jatko-opintoihin ja
työelämään.
ERITYISTILANTEET
HAASTAVAT KOULUN
Oppilaalla on oikeus opetukseen myös pitkän sairauden aikana. Kunnan velvollisuus
opetuksen järjestäjänä on mahdollistaa
tämä. Etäopetuksen avulla sairastunut
oppilas voi ylläpitää sosiaalisia suhteita
ja suorittaa koulunkäyntinsä yhdessä
muiden mukana. Tärkeämpää kuin saada
hyviä numeroita on tavata kavereita, vaikka
etänäkin. Syrjäytymisriski kasvaa pitkissä
poissaoloissa huomattavasti. Etäopetuksen
avulla voidaan räätälöidä sairastuneelle
omannäköinen etälukujärjestys.
Sairastumistapaus voi osua minkä
tahansa koulun ja luokan ja kenen tahansa
opettajan kohdalle. Olisikin hienoa, jos
meillä olisi kansallinen järjestelmä, josta
saisi apuja ja neuvoja etäopetuksen järjestämisessä erityistilanteissa. Nyt kehittämishankkeet ovat vastanneet pääosin tästä.
Hankerahoitus on kuitenkin pidemmän
päälle kestämätön ratkaisu. Miten sinä toimisit, jos oppilaasi joutuisi jäämään pois
koulusta tai opiskelusta sairauden vuoksi
useammaksi kuukaudeksi?
ETÄVIERAAT JA ETÄVIERAILUT
MAHDOLLISTAVAT TUTUSTUMISEN
MAKSUTTA
Moneen oppiaineeseen sopii hyvin lyhyt
asiantuntijaesitys, tehdasvierailu tai vaikka
poliisin tietoisku. Etävieras voi toimia
apuna ammatinvalinnassa, kertoa tutkijan
työstä tai olla kolmannen sektorin edustajana esim. päihdevalistuksessa. Etävierailua voidaan valmistella etukäteen ja
sitä voidaan työstää jälkeenpäin. Vierailut
voidaan tallentaa ja katsella tarvittaessa
uudestaan. Myös poissaolijat pääsevät tällöin mukaan. Luokka voi lähteä retkelle kirjastoon, museoon tai eläinhoitolaan. Eihän
etävierailu koskaan korvaa aitoa, mutta
resurssien puutteesta tai pitkistä välimatkoista johtuen aina ei päästä paikan päälle.
Hyvänä esimerkkinä voi kertoa Turussa
toteutetusta vierailusta eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin. Tablet-laitteen välityksellä
näytettiin reaaliaikaista kuvaa luonnonvaraisista löytöeläimistä ja eläinsuojeluvalvoja
vastaili oppilaiden kysymyksiin. Kysymyksiä
olisi riittänyt useammallekin tunnille. Yhtä
lailla lukioissa voitaisiin tehdä isku kulttuurikohteeseen. Pohjoisesta Suomesta on
pitkä ja kallis matka lähteä tutustumaan
pääkaupungin museoihin. Miksei tarjottaisi
mahdollisuutta etänä?
ETÄNÄ EI KOSKAAN
SAMA KUIN LIVENÄ
Kovin usein kuulen sanottavan, että aina
siellä netissä ollaan muutenkin ja kyllä
ihmisten on tavattava oikeassa elämässä,
ei kaikkea voi tehdä etänä. Sosiaaliset suhteet kärsivät ja kohta ei enää opettajiakaan
tarvita. Kuka sitten vaatii, että pitäisi toimia
vain etänä? Ei asioita tarvitse kärjistää
ja hakea kaikkein huonointa vaihtoehtoa.
Parhaimmillaan etätoiminta ja etäopetus
ovat tärkeä ja hyvä lisä kasvokkain kohtaamisille. Koska aina ei voida kuitenkaan
olla samassa fyysisessä tilassa, niin ollaan
edes virtuaalisess