” Olla olemassa , eikä kukaan tiedä ” – nuorten kokema yksinäisyys ja ulkopuolisuus
Niina Junttila
kasvatuspsykologian professori , opetusneuvos Turun ja Jyväskylän yliopistot , Opetushallitus
26
Suomalaisista nuorista joka viides , joidenkin selvitysten mukaan jopa joka neljäs kokee toistuvaa yksinäisyyttä . Yksinäisyys satuttaa ja sairastuttaa , eli kyse ei ole toivotusta , halutusta tai valitusta olotilasta vaan siitä , etteivät omat sosiaaliset suhteet täytä toiveita ja tarpeita . Nuoret kuvaavat yksinäisyyden kokemuksiaan tyhjyydeksi , toivottomuudeksi , kivuksi ja epätoivoksi . Esimerkiksi 17-vuotias tyttö kertoi omasta yksinäisyydestään näin :
” En jaksa tällaista elämää . Yksinäisyys tuntuu niin pahana kipuna , ettei sitä voi edes sanoiksi luoda . Mä en osaa kertoa muille miltä musta tuntuu , koska kukaan ei ymmärrä . Mua oksettaa , mutta mitään ei tule ulos . Joka aamu vain mietin , että mitä järkeä tässäkin on . Mä olen käytännössä kuollut jo aikoja sitten , joten mitä väliä sillä enää on mitä mä elämälläni teen .”
Pitkittynyt yksinäisyys heikentää sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia ja terveyttä , kykyä oppia ja integroitua osaksi yhteisöjä sekä lisää syrjäytymisen , itsetuhoisuuden , väkivallan ja radikalisoitumisen riskiä .
Pandemia-ajan rajoitukset lisäsivät nuorten kokemaa yksinäisyyttä Lasten ja nuorten yksinäisyyden kokemukset ovat olleet nousussa jo pitkään , mutta koronapandemian rajoitustoimenpiteiden aikana ne nousivat erityisen korkeiksi . Optimistinen oletus siitä , että rajoitustoimenpiteiden poistuttua yksinäisyyden kokemukset laskisivat takaisin entiselle tasolleen , ei ole ainakaan tällä hetkellä toteutunut .
Emme vielä tiedä , miten käynnissä oleva monihäriötilanne eli edelleen arkea haittaava pandemia , ilmastokriisi , Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan , energiakriisi ja taloudellinen taantuma vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin , terveyteen ja turvallisuuteen . Tilanne aiheuttaa kuitenkin uusia haasteita erityisesti niille perheille , lapsille ja nuorille , joiden