tilanne on jo lähtökohtaisesti ollut haavoittuva ja erilaisten palvelujärjestelmien tuki tärkeä .
Right to Belong etsii keinoja yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseen Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto myönsi loppuvuonna 2022 kuuden vuoden rahoituksen laajalle Right to Belong -tutkimuskonsortiolle , joka etsii paitsi tieteiden välistä uutta ymmärrystä niin myös yhteiskunnallisia ja konkreettisia ratkaisuja , joilla lasten ja nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta voitaisiin vähentää .
Konsortion keskipisteinä ovat kaksi toisiinsa yhteydessä olevaa ulkopuolisuuden muotoa eli yksinäisyys ja ostrakismi , joka tarkoittaa tahallista tai tahatonta sulkemista ulkopuolisuuteen . Tahallista ostrakismi on silloin , jos joko henkilö tai ryhmä henkilöitä jättää toistuvasti yhden tai useamman henkilön ulkopuolelle käyttäytymällä esimerkiksi siten , kuin heitä ei olisi olemassakaan . Tahatonta ostrakismia voi olla esimerkiksi se , että vanhemman huomio kiinnittyy lapsen sijaan muihin asioihin tai lapsiryhmä on niin suuri , ettei opettajan tai ohjaajan aika riitä kaikkien tasapuoliseen huomioimiseen .
Sekä subjektiivisesti koetun yksinäisyyden että muiden itseen kohdistaman ostrakismin vaikutukset ovat tilanteen pitkittyessä voimakkaita ja johtavat psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin sekä lisäävät riskiä sille , että lapsi tai nuori jää pois koulusta , syrjäytyy opiskelu- tai työuralta ja satuttaa joko itseään tai muita .
Oikeat keinot oikeaan aikaan Yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta voidaan ehkäistä ja vähentää monilla erilaisilla menetelmillä . Yleisimmin mietitään tapoja vahvistaa yksinäisen sosiaalisia tai sosiokognitiivisia taitoja ja tarjota esimerkiksi harrastustoiminnan kautta mahdollisuuksia rakentaa uusia sosiaalisia kontakteja . Nämä keinot ovat erinomaisia yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn sekä silloin , kun kokemus ulkopuolisuudesta on kestänyt vasta lyhyen ajan . Myös asenteiden muuttamisella ja yhteisöllisyyden vahvistamisella päästään hyviin tuloksiin tilanteessa , jossa yksinäisyys ei ole vielä kroonistunut . Mutta kun tilanne on jatkunut pitkään , on universaaleista keinoista siirryttävä intensiivisempiin keinoihin ja yksilökohtaiseen auttamiseen .
Viimeaikaiset meta-analyysit interventioiden mahdollisuuksista ja vaikuttavuustutkimuksesta nostavat esille erityisesti puutteen universaaleista menetelmistä , joilla lasten ja nuorten yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia voitaisiin vähentää jo niiden alkuvaiheessa eli ennen kuin ongelmista tulee vaikeampia , sekä puutteen kohdennetuista ja erityisryhmille räätälöidyistä menetelmistä , joilla kroonisesta yksinäisyydestä kärsiviä lapsia ja nuoria kyettäisiin auttamaan . Right to Belong -konsortiossa ratkaisuja haetaan kaikkien edellä mainittujen keinojen lisäksi palvelujärjestelmien muutoksesta .
Tunne yksinäisyydestä ja kokemus ostrakismista rakentuvat aina yksilön ja yhteisön välisistä suhteista . Siksi huomion kiinnittäminen pelkästään jo oireileviin nuoriin ei riitä , vaan muutos on kohdennettava myös rakenteisiin ja järjestelmiin , joissa me kaikki elämme .
27