1. Työyhteisöviestintä
Ennen puhuttiin sisäisestä tiedottamisesta, jonka kohderyhmänä oli henkilöstö. Vanha
tiedotusmalli lähti oletuksesta, että johto tietää, mitä henkilöstön tarvitsee tietää ja milloin
(Juholin 2009, 145). Nykyisin puhutaan mieluummin viestinnästä, joka ei ole yksisuuntaista
vaan keskinäistä vuorovaikutusta ja tiedon vaihdantaa. (Juholin 2009, 141). Ellei ole
tosiaikaista
tietoa,
tapahtuu
väärinymmärryksiä
tai
vääriä
tulkintoja,
virheitä,
myöhästymistä ja huonoa laatua (Juholin 2009, 145). Tiedon on oltava saatavilla ja tiedon
tuottaminen on aina jonkun vastuulla. Kun tietoa on saatavilla, jokaisella on vastuu sen
hakemisesta. (Juholin 2009, 146).
2000-luvulla on korostunut ns. rituaali- tai yhteisöllisyyskoulukunta, joka korostaa yhdessä
tekemisen merkitystä. Sen mukaan viesti saa uusia merkityksiä, kun se jaetaan osallistumalla
yhteisiin tilaisuuksiin tai toimimalla työtiimissä. Nykyisin myös virtuaaliyhteisö katsotaan
yhteisölliseksi toimi nnaksi. Yhteinen asia sitoo ihmiset yhteisöksi. (Juholin 2009, 35-36).
Työyhteisöviestintä TYVI 2010 raportti II (Juholin 2007, 5) määritteli tietopohjaisen
työyhteisön viestinnän seuraavalla tavalla:
Viestintä tapahtuu foorumeilla, joista tärkein fyysinen tai virtuaalinen työtila tai –ympäristö,
missä työyhteisön jäsenet toimivat itseohjautuvasti ja kollegiaalisesti. Viestinnän tarkoitus on
työskentelyn edellytysten luominen, työyhteisön ylläpito, vahvistaminen ja kehittäminen sekä
sen jäsenten yksilöllinen ja yhteinen oppiminen, mikä tapahtuu dialogisen ja vastuullisen
vuorovaikutuksen kautta. Työyhteisön jäsenet muokkaavat työllään ja viestinnällään
organisaationsa mainetta tietoisesti ja tiedostamattaan ja heijastavat sitä takaisin
työyhteisöön.
Työyhteisöviestintä 2010 tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millaista viestintää on
tietoperusteisissa työyhteisöissä. Suurelle osalle tutkimukseen osallistuneista viestinnän
käsitteistö oli vierasta. Viestintä liitettiin usein välineisiin, kuten sähköpostiin tai
palavereihin. Vaikka käsitettä viestintä käytettiin luontevasti, usein puhuttiin kuitenkin
tiedottamisesta. (Juholin 2007, 42).
3