Näkisinkin ilmiöpohjaisen oppimisen arktisen muotoilun kontekstissa sekä oppimisen kohteena että menetelmänä lähestyä
ilmiön opettamista.
Omassa harjoittelussani olen pyrkinyt jaottelemaan luentojen sisällöt osa-alueittain, niin että ne pala palalta rakentaisivat kokonaiskuvaa koko ilmiöstä. Keskiössä ovat olleet esimerkiksi tuotemuotoilu, alkuperäiskansat ja heidän käsityöperinteensä, taide, sekä arktinen luonto ja sen erityispiirteet. Tärkeässä osassa opetusta ja sen suunnittelua on myös opiskelijoiden aktiivisuus ja sen monipuolinen tukeminen.
Näen arktisen muotoilun opetuksen ongelmanratkaisukeskeisenä. Aiheen oppiminen vaatii kannanottoa, eri aihealueisiin perehtymistä ja niiden haltuunottoa, kokonaisvaltaista pohtimista. Yhteistyö Rovaniemellä paikallisten kulttuuritekijöiden kanssa (esimerkiksi vuosittainen Arctic Design Week, sekä eri taidemuseot ja näyttelyt) mahdollistavat oppimiskokemuyhteiskunnallisella merittävyydellä on mahdollista luoda lisämotivaatiota opetukseen. (Savonlinnan seudun opetussuunnitelma 2016). Arktisella muotoilulla on aidosti mahdollista toimia paikallisen taide- ja muotoilutoiminnan hyväksi.
Timo Jokela 2012
(Teoksessa Arctic Design
Opening the Dsicussion)
LÄHDELUETTELO
Kun ilmiöpohjaisessa oppimisessa peruslähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset todellisen maailman ilmiöt ja tavoitteena on tutustua näihin ilmiöihin niiden aidossa kontekstissa - sopii arktinen muotoilu tähän täydellisesti. (Rongas & Laaksonen 2014.)
Pohjoinen sijainti, aidot strategiset tavoitteet luovat ympäristön, tarpeet ja mahdollisuudet ilmiön monipuoliseen kehittämiseen ja ymmärtämiseen.
Omassa opetusharjoittelussani opiskelijat pääsevätkin tuottamaan oman digitaalisen muotoilualan lehtensä arktisen muotoilun teemalla. Yhteistyönä tuotettu lehti sisältää myös henkilökohtaisten taide- tai muotoiluprojektien esittelyn. Tällä palstalla kuulet kurssin onnistumisesta, ensi numerossa!
On hyvä pohtia, kuinka arktisuutta on jo muotoilussa käytetty hyväksi. Kollaasissa on seitsemän Arctic sanalla nimettyä sisustustuotteita. Miten arktisuus on huomiotu näiden tuotteiden muotoilussa?
28
tuottaa toistuvasti ja luotettavasti, juurikin elämyksen subjektiivisuuden takia ( Alanen, 2007). Silti opas saa asiakkaissaan aikaan elämyksiä safarien aikana hyödyntäen elämysrakenteita, joista esittelen Ahon (2001) neljä elämyksen syntyyn ja kehitykseen liittyvää vaihetta.
Aho (2001, s. 32-37) määrittää artikkelissaan elämyksestä neljä erilaista osa-aluetta, jotka on hyvä huomioida luodessa elämystä. Ensimmäisenä vaihe on saada asiakas kiinnostumaan tarjolla olevasta elämys- tai oppimismahdollisuudesta. Toiseksi oppaan kannattaa sisällyttää tuotteeseensa tilanteita, jotka mahdollistavat flow-tilan, eli virtauksen. Tämän ihmiselle miellyttävän kokemuksen luomiseen vaaditaan henkilön haastamista tekemäään asioita hieman turvavyöhykkeensä ulkopuolelta, esimerkkinä moottorikelkkasafari ja kyseisen ajoneuvon ajamaan opettelu tai vaikean fysikaalisen ilmiön ymmärtäminen. Oppaan rooli tässä on suuri, sillä hänen pitää osata huomioida asiakkaan erilaiset vahvuudet ja heikkoudet oppimisessa ja safarin sisältöön kuuluvien asioiden tekemisessä. Kolmanneksi elämystä varten vaaditan, että siihen sisältyy tilanteita, jotka ovat tunteikkaita, jotta elämyksen vaatima emotionaalinen puoli mahdollisesti toteutuu; esimerkiksi herkistyminen haastavan kiipeämisen jälkeen mahtavan maiseman edessä. Neljänneksi asiakaassa täytyy tapahtua eräänlainen henkilökohtainen muutos, jotta elämys voisi jättää pysyvän muistijäljen häneen. Tässä oppaan rooli on pienin, sillä vain asiakas itse voi vaikuttaa tämän askeleen toteutumiseen. Jotta tähän viimeiseen tilaan päästään, on oppaan täytynyt täyttää edeltävät kolme vaihetta parhaan kykynsä mukaan. '
Ilmiöpohjainen opetus keskittyy kokonaisuuksien hallintaan ja kokonaisvaltaiseen kehittymiseen. Ilmiöpohjaisessa opetuksessa palkintoina on oivallus ja onnistuminen. Uudessa perusopetusta koskevassa opetussuunitelmassa avoitteena on siirtyä ulkoisesta motivaatiosta sisäiseen motivaatioon monipuolisten työtapojen kautta. Nämä tuovat ”oppimiseen iloa ja onnistumisen kokemuksia sekä tukevat eri ikäkausille ominaista luovaa toimintaa. Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat sekä eri aistien käyttö ja liikkuminen lisäävät oppimisen elämyksellisyyttä ja vahvistavat motivaatiota. Motivaatiota vahvistavat myös työtavat, jotka tukevat itseohjautuvuutta ja ryhmään kuulumisen tunnetta.” Tämä tarkoittaa juuri koetuloksista siirtymistä haluun oppia ja ymmärtää asioita paremmin. Ilmiöpohjaisessa opetuksessa joutuu työskentelemään ja laittamaan itsensä likoon pelkän kirjojen pänttäämisen ja kokeiden suorittamisen sijaan.
Ilmiöpohjaisen opetuksen ja elämyksen välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa keskitytään toimintaan, itsensä haastamiseen ja palkitsevuuteen. Etenkin elämykseen usein liittyvä kokonaisuuksien hyödyntäminen on hyvinkin rinnastettavissa ilmiöpohjaiseen opetukseen. Jos tulevaisuudessa opetuksessa hyödynnettäisiinkin elämystä oppilaiden innostamisessa ja palkitsemisessa. Ilmiöpohjaisessa opetuksessa pääsee työskentelemään omien kiinnostuksiensa kanssa ja samalla kokee elämyksiä, aivan kuten safarioppaan asiakkaat. Kenties jo lähitulevaisuudessa safariopas ja opettaja eivät enää eroakaan toisistaan paljoa.