leikkimättä siinä pelossa, että oppilas satuttaa itsensä. Leikkejä on kirjassa moneen lähtöön, niin äidinkielen tueksi kuin matematiikkaan ja kehon osien tunnistamiseenkin. Lisäämällä liikkumista muuallekin kuin liikuntatunneille kuitenkin lisää opetuksen monipuolisuutta ja harjoitukset tulee valita oppilaiden taitotason mukaan. Ei kuitenkaan pidä hylätä leikkimistä kokonaan jonkin haasteen astuessa eteen, vaan aloittaa helpommasta. Liikkumisen muodostuessa oasksi oppimista on mahdollista siirtyä haastavampiin tehtäviin esimerkiksi juuri mainitsemaani tuolileikkiin. Tiainen ja Välimäki korostavat opettajan havainnoinnin tärkeyttä leikkien valinnassa ja toteuttamisessa, vaihtoehtoja ja variaatioita voi kehitellä kirjan pohjalta itsekin.
Liikunnan ei siis tarvitse rajoittua liikuntasaliin tai urheilusuorituksiin koulu kentällä. Materiaalia on vielä hieman rajoitetusti saatavilla, mutta se mitä aiheeseen liittyen on saatavilla, antaa hyvät eväät kehitellä ja viedä harjoitteita eteenpäin oman luokan innostuksen ja taitotason mukaan. Liikkumisen lisäämisen oppitunneille voi nähdä myös ainerajojen ylittämisenä, joka on myös mainittu OPS 2014:ssa.
Anna Temonen
Lähteet:
Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014
Rintala. Liiku ja opi. 2000. PS-kustannus.
Tiainen & Välimäki Lukuja liikkuen tavuja touhuten. 2016. PS-kustannus.
Helsinginsanat 6.4.2016: Osa lapsista jää vaille motorisia taitoja, koska liikkuu liian vähän
Aivan ensimmäisistä hetkistään alkaen lapsi oppii liikkeen ja aistimusten kautta kokeilemalla ja tunnustelemalla käyttäen omaa kehoaan. Monille kognitiivisille taidoille etenkin pienillä lapsilla on pohjana motorinen kehitys ja sen kautta avautuvat uudet mahdollisuudet (Rintala. 2000. 5). Tiainen ja Välimäki toteavat lapsen etsivän mahdollisuuksia liikkua jatkuvasti väsymättä testaamaan taitojaan. Lapset kiipeilevät, hyppivät, tasapainottelevat, juoksevat ja kokeilevat liikkumista kaikin mahdollisin keinoin. On varsin nurinkurista, ettei lapsen halua liikkua ja käyttää kehoaan hyödynnetä enemmän oppimisessa. Oppiminen koulussa luokkatilassa, jossa opettaja opettaa paikallaan istuvia oppilaita luokan edessä ei juurikaan anna tilaa liikkeelle. Samaan aikaan kun oppilaat istuvat luokassa oppimassa, keskustellaan liikunnan vähenemisestä lasten ja nuorten keskuudessa ja istumisen vaaroista.
Viime aikoina on tehty tutkimuksia lasten motorisista taidoista ja liikkumisesta, joissa on todettu, että lapset liikkuvat nykyään vähemmän kuin aiemmin mm. liikuntatieteiden maisteri Arto Laukkanen on tehnyt väitöstutkimuksen aiheesta ja summaa ajatuksiaan aiheesta Helsingin Sanomissa 6.4.2016. Laukkanen toteaa, ettei lasta saisi rajoittaa liikaa liikkumisessa esimerkiksi kaatumisen tai muuten itsensä loukkaamisen pelossa ja lapsella tulisi olla mahdollisuus juosta ja kiipeillä puissa, jotta oman kehon tuntemusten kautta olisi mahdollisuus oppia. Tätä samaa ajatusta voisi viljellä myös koululuokassa, kuten Tiainen ja Välimäki kannustavat tekemään. Kirjassaan Tiainen ja Välimäki antavat vinkin mm. tuolitemppu –leikkiin, jossa opettaja antaa oppilaalle ohjeita kiivetä tuolille, mennä tuolin alle, maata selällään tuolilla ym. sellaista mitä harvoin koululuokassa tehdään. Leikin kognitiivinen tavoite on kuuntelun, tarkkaavaisuuden, kielellisen työmuistin ja käsitteiden (päällä, alla, sivussa...) kehittyminen alkuopetuksessa. Samalla kehittyvät motoristiset taidot ja etenki oman kehon hahmotus. Lisäksi oppiminen tuottaa oppilaille iloa. Moni opettaja saattaisi jättää kyseisen leikin