Tulevassa uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa 2014 oppilaan sanotaan olevan aktiivinen toimija. Mitä aktiivinen toimijuus oppilaan toiminnan kannalta sitten tarkoittaa? Toimijuus on vuorovaikutusta opettajan ja muiden aikuisten kanssa, vuorovaikutusta oppilaiden kesken, toimimista ja tutkimista erilaisissa oppimisympäristöissä. Yhteistä näille kaikille toimijuuden ilmentymille on, että toiminnassa on oleellisesti mukana aistien ja kehollisuuden monipuolinen käyttö ja hyödyntäminen oppimisessa (OPS 2014). Usein vielä yliopisto opiskelijoiden keskuudessa kuulee opiskelijoiden pohdiskelevan omaa oppimistyyliään ja useissa keskusteluissa pyritään löytämään jokin tietty rajattu oppimistyyli joka on itselle se oikea esimerkiksi auditiivinen oppija, visuaalinen oppija tai kinesteettinen oppija. Myös kirjallisuudessa rajataan monesti melko jyrkästi oppimistyylejä vastaavalla jaolla ja puhutaan aisteihin perustuvista tyyleistä, joista voi pohtia millainen oppija itse on. Voisiko kuitenkin olla niin, että opimme parhaiten monia eri kanavia ja aisteja käyttäen, kuten OPS 2014 ohjaa perusopetuksessa tekemään? Pitää varmasti paikkaansa, että jokin aistikanava oppimisen kannalta on vahvemmassa roolissa kuin toinen jokaisella yksilöllisesti, mutta olisiko oppimista mahdollista tehostaa lisäämällä aistihavaintoja ja oman kehon käyttöä?
Uudessa OPS:ssa mainitaan monessa kohdassa kehollisuus ja oman kehon hyödyntäminen oppimisessa. Voi siis tulkita, että opettajan tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten luokassa istutaan vai istutaanko ainakaan koko oppituntia. Kehon käyttö oppimisen tukena ei tarvitse tarkoittaa sitä, että koulu hankkii jumppapalloja tuolien tilalle ja leuanvetotangot luokkiin tai muitakaan kalliita investointeja. Etenkin alkuopetuksessa kehon ja liikkeen hyödyntäminen onnistuu ilman suuria hankintoja, vaikka niistäkin olisi iloa ja hyötyä. Mainio esimerkki kehollisuuden hyödyntämisestä opetuksesta on Tiaisen ja Välimäen teos: Lukuja liikkuen, tavuja touhuten (2015), joka tarjoaa monipuolisesti liikettä ja kehoa hyödyntäviä harjoituksia ja konkreettista materiaalia alkuopetukseen muun koulutyöskentelyn lisäksi. Tiainen ja Välimäki ovat molemmat fysioterapeutteja ja toimivat lasten parissa. Kehon ja liikkeen käyttö oppimisessa voidaan helposti yhdistää liikuntatuntien ja liikuntasalin tai muiden erityisten tilojen käyttöön. Tiainen ja Välimäki ovat kuitenkin koonneet kirjaan harjoituksia, jotka voidaan toteuttaa sekä omassa luokassa, että monipuolisesti muissakin oppimisympäristöissä esimerkiksi koulun pihalla, lähimetsässä tai vaikka koulun käytävällä. (Tiainen & Välimäki. 2015. 9.)
Oma keho oppimisen apuna ja välineenä alkuopetuksesta alkaen
"Kehon käyttö oppimisen tukena ei tarvitse tarkoittaa sitä, että koulu hankkii jumppapalloja tuolien tilalle ja leuanvetotangot luokkiin."