"roolileikeissä lapset alkavat kehittämään sääntöjä helpottaakseen leikkejä"
Sääntöleikit taas ovat vahva osa edellä mainittuja roolileikkejä. Usein lapsien roolileikeissä tapahtuu erilaisia ristiriitoja ja epäselvyyksiä, jonka ansiosta lapset alkavat kehittämään sääntöjä helpottaakseen näitä leikkejä. Sääntöleikit alkavat olemaan osa lasten leikkejä myöhäisessä esikouluvaiheessa, josta ne kehittyvät pitkälle alakouluikään muovautuen erilaisiksi ryhmäleikeiksi.
Alakoulun ensimmäisien luokkien aikana lasten leikki on hyvin roolipainotteista. Lapsien tunneäly ja kielenkäytön taito on kehittynyt niin, että lapset osaavat tulkita toistensa tunteita ja ratkaista ristiriitoja toistensa kesken. Alakoulun aikana lapsien leikissä alkaa näkyä myös kilpailuhenkisyyttä ja lapset ovat kriittisiä toisilleen, mutta ovat samalla itse arkoja kritiikille. Näiden pelien ja leikkien avulla lapset myös samalla harjoittelevat alati kasvavia sosiaalisia taitojaan, jota he tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa.
"leikin elementit tarjoavat hedelmällisen pohjan sisällyttää pelejä ja leikkejä lasten opetukseen"
Nämä luonnostaan kuuluvat leikin elementit tarjoavat hedelmällisen pohjan sisällyttää pelejä ja leikkejä myös lasten opetukseen.
Tätä mieltä on myös opetushallitus, joka on lisännyt uuteen opetussuunnitelmaan leikin sisällyttämisen monen eri oppiaineen opetusmenetelmään. Tässä vaiheessa jollakin lukijalla voi käydä mielessä kysymys, mitä hyötyä tai minkälainen rooli leikillä sitten on lasten oppimisessa?
Ensinnäkin, leikki opetuksessa on aivan mahtava tapa motivoida oppijoita. Perinteinen nenä kiinni kirjassa asioiden opetteleminen voi toimia joillekin oppilaille, mutta se tuskin palvelee kaikkien lasten oppimispotentiaalia, sillä useimmiten tällainen tyyli harjoitella asioita on heidän mielestä tylsää.
Kuvitellaan esimerkkitilanne, jossa oppilaiden tulee harjoitella vaikkapa viimeisen ehtoollisen tapahtumat. Kappaleen lukemisesta saa todennäköisesti perusymmärryksen aiheesta ja sen tapahtumista. Joillain oppilailla asia saattaa siirtyä säilömuistiin jo ensimmäisellä lukukerralla, kun taas toisilla se jää työmuistin vaiheille ja katoaa ilman toistoa. Mutta eikö olisi paljon mieleenpainuvampi kokemus, jossa lapset pääsisivät itse esittämään