Merkittävin, ja mielestäni epäoikeudenmukaisin ero alakouluikäisten poikien ja tyttöjen leikissä on sukupuolten välisten rajojen rikkominen. Tässä asiassa tytöt ovat paremmassa asemassa, sillä he voivat leikkiä poikamaisia leikkejä, ja tähän ei suhtauduta rajoitetusti. Pojat puolestaan eivät voi leikkiessään olla tyttömäisiä, sillä tähän ei suhtauduta niin avoimesti. Poikien leikkiä ei rajoiteta, mikäli se on miehistä, kun taas tyttömäisiä leikkejä pyritään ohjaamaan miehisempään suuntaan. (Vanhatapio 2010, 63.)
Ympäristö, koulu ja vanhemmat edesauttavat lasten leikkeihin maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä, mikä vaikuttaa edellä mainittuun eroavaisuuteen. Tässä on mielestäni kehitettävää kasvatuksen kannalta, sillä pojilla saattaa olla myös tarvetta feminiiniseen toimintaan. Hyvösen ym. esittelemässä tutkimuksessa tarkasteltiin ruumiillisuuden käsitteen ilmenemismuotoja lasten tarinoissa. Aineistosta ilmeni esimerkiksi se, että pojat ilmaisivat tyttöjä enemmän hellyyden elementtejä tarinoissaan. (Hyvönen ym. 2007, 107.)
"Opettajan tulisi huomioida sukupuolten väliset erot lasten leikissä"
Huomioiminen opetuksessa
Leikkiminen on alakouluikäiselle lapselle tärkeää sekä kehityksen kannalta että oppimisen keinona. Leikin avulla tulee pyrkiä tukemaan muistin,
Leikkiminen on alakouluikäiselle lapselle tärkeää sekä kehityksen kannalta että oppimisen keinona. Leikin avulla tulee pyrkiä tukemaan muistin, mielikuvituksen sekä esteettisen ja eettisen ajattelun kehitystä (Opetushallitus 2014, s99).
Johannes Mehtälä