"Ryhmäkeskeisyys on vahvasti läsnä poikien leikeissä."
Poikien leikki
Ryhmäkeskeisyys on vahvasti läsnä poikien leikeissä. Ryhmästä valikoituu johtaja, joka johtaa vuorovaikutusta vaikuttaen siihen, mitä tehdään ja miten jokin asia tehdään. Johtaja yleensä torjuu muiden ehdotukset vaihtoehtoisista toimintamalleista. Ryhmässä luodaan lisäksi sääntöjä, ja niiden noudattamatta jättämisestä syntyy kiistoja. Hyvän aseman luomiseksi ryhmässä keinona voi olla myös vitsikkyys. Kertomalla hyviä kaskuja ja tarinoita voi poika olla ryhmässä johtajan tapaan keskipisteenä. Tässä esiintyy mielestäni ongelma poikien vuorovaikutuksessa. Vaikka vuorovaikutus ryhmässä on suoraa, voi ryhmässä esiintyvä hierarkia asettaa sosiaalisia paineita leikkitilanteessa, koska käynnissä on jatkuva taistelu ryhmän suosiosta. (Parvela & Sinkkonen 2011, 44–45.)
Olen itse havainnoinut poikien käyttäytymistä leikkitilanteessa opetusharjoittelussa ja luokanopettajan sijaisuuksia tehdessäni. Ryhmässä esiintyy yleensä henkilö, joka ei saa niin paljon huomiota osakseen, joten hän joutuu jatkuvasti hakemaan huomiota ryhmän johtajalta sekä suositummilta jäseniltä. Tämä voi olla huomiota hakevan jäsenen näkökulmasta sosiaalisesti kuluttavaa, ja hän voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi ryhmässä. Kuitenkin täytyy muistaa, että tällainen kilpailullinen tapa on pojille ominaista leikkiessä ja toimiessa sosiaalisissa tilanteissa.
Tuula Vanhatapio tuo esille väitöskirjassaan termin kaverisosiaalisuus, joka kuvastaa edellä mainittua vuorovaikutusta poikien sosiaalisessa kanssakäymisessä. Hän käyttää itse kaverisosiaalisuudesta termiä ”jytyäminen”, mikä kuvastaa mielestäni hyvin alakouluikäisten poikien vuorovaikutusta, joka on piirteeltään toiminnallista ja kilpailullista, jatkuvaa fyysistä tekemistä ja yhdessäoloa. (Vanhatapio 2010, 65.)
"Merkittävin ero alakouluikäisten poikien ja tyttöjen leikissä on sukupuolten välisten rajojen rikkominen"
Leikin erot
Oman kokemukseni mukaan alakouluikäisten tyttöjen ja poikien leikissä on havaittavissa selkeitä sukupuolisia eroavaisuuksia. Pojat leikkivät mieluummin toimintafiguureilla kuin barbie- nukeilla. Tämä johtuu sekä biologisista eroista että ympäristön ja kasvatuksen asettamista ennakkokäsityksistä. Kasvatuksen roolia on korostettu paljon, ja molempien sukupuolten sanotaan omaksuneen heille omanlaiset roolinsa leikissä ja suhtautumisessa koulunkäyntiin ja oppimiseen. Biologisten tekijöiden roolia on myös tutkittu edellä mainittujen osa-alueiden suhteen. Kuitenkin biologiset erot koulumenestyksen suhteen ovat vähäisiä, ja ilmenevät vasta käsiteltäessä suuria aineistoja. (Parvela & Sinkkonen 2011, 46–47.)