Tämän vuoksi aikuisen rooli leikissä voi olla jopa turhan voimakas. Opettajan tarkoitus on ohjata lasta leikkimään muiden kanssa vetäytyen kehityksen mukaan itse pois ohjaajan roolista.
Tärkeää Asperger-lapsen opetuksessa ovat sosiaaliset taidot. Heille tulisi opettaa sellaisia käyttäytymistaitoja, joiden avulla he voivat olla positiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Asperger-lapsi ei kykene tekemään yleistyksiä. Tämän takia ei voida odottaa, että esimerkiksi terapeutin ja lapsen välinen suljettu leikki, vaikuttaisi myönteisesti lapsen muihin ympäristöihin. Ellei soveltamista muihin tilanteisiin aktiivisesti ohjata. (Kerola, Kujanpää, Timonen 2000, 161.) Tämän vuoksi koulussa tapahtuva leikkiminen, oli se välitunneilla tapahtuvaa spontaania leikkimistä tai luokkahuoneessa opettajan järjestämää opetusta, on koulu hyvä paikka opetella sosiaalisia taitoja. Etenkin, kun koulupäivät toistuvat usein, lapsi voi oppia soveltamaan oppimiaan sosiaalisia taitoja myös koulun ulkopuolelle.
"Kun oman joukkueen pelaajat kannustivat huutaen ja hyppien, Asperger-lapsi oli hiljaa ja tunteeton, koska hänen huomionsa oli kohdistunut perhoseen. "
Asperger-lapset haluavat useimmiten leikkiä yksin (Kangas 2008, 169). Hän ei pidä itseään minkään tietyn ryhmän jäsenenä. Hän tekee itseään kiinnostavia asioita eikä
sellaista, mikä kiinnostaa muita lapsia välitunnilla tai luokassa. Esimerkiksi joukkuepeliä pelatessa eräs Asperger-lapsi löi ja heitti palloa hyvin. Kun oman joukkueen pelaajat kannustivat huutaen ja hyppien, Asperger-lapsi oli hiljaa ja tunteeton, koska hänen huomionsa oli kohdistunut perhoseen. (Attwood 2005, 35.) Tällainen tilanne ei ole vaarallinen. Lapsi on kuitenkin jollain tavalla osana leikkitilannetta, vaikka hänen oma keskittyminen olisikin jossain muualla. Kuten edellä mainitsin Asperger-lapsi voi tuntea jopa paniikkia ryhmäleikeistä, joten ei ole relevanttia asettaa tavoitteeksi ”täydellistä leikkisuoritusta” vaan edetä asteittain sitä kohti, että lapsi leikkisi itsenäisesti osana ryhmää.
Luokassa Asperger-lapsella on mahdollisuus oppia sosiaalista käyttäytymistä. Opettaja voi esimerkiksi käyttää toisia lapsia esimerkkeinä oikein toimisesta. Koska Asperger-lapsi ottaa helposti tarkkailijan roolin, opettaja voi ehdottaa lapselle, että oppilas tarkkailisi koulutovereitaan (esimerkiksi odottamassa jonoon järjestäytymistä) ja tekisi samoin kuin he, mikäli he toimivat oikein. (Attwood 2005, 43.) Tämä voi toimia jopa opettajan ja lapsen välisenä leikkinä. Ikään kuin he pelaisivat peliä, jossa oppilaan tehtävänä on ”matkia” muiden oppilaiden käyttäytymistä. On hyvä muistaa, että Asperger-lapset oppivat huumorintajua, vaikka heidän käyttäytyminen voisi vaikuttaa muulta.
Opettajan kannattaa suosia yhteistoiminnallisia pelejä. Kilpailullisissa peleissä voi syntyä ongelma, että Asperger-lapsi haluaa olla aina ensimmäinen. Tämä ei johdu halusta olla muita parempi, vaan