lukea ja laskea jo ennen kouluikää, vaikeuksia ilmenee usein motorisissa ongelmissa. Esimerkiksi liikuntatunneille osallistuminen voi olla haastavaa. (Kerola, Kujanpää, Timonen 2000, 159.) Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Asperger-lapsi yleensä osallistuisi liikunnanopetukseen. Päinvastoin liikuntatunnit ovat paikkoja, joissa leikin avulla voidaan harjoittaa motorisia taitoja. Motoriset taidot vaikuttavat moneen eri osa-alueeseen ja siksi niiden harjoittaminen on tärkeää. Mikäli motoriikka kaipaa harjoitusta, sitä tulee opetuksessa harjoittaa. Motoriikan harjoitus onnistuu parhaiten juuri leikin avulla. Leikki voi olla toiminnallinen liikunnallinen leikki, mutta myös esimerkiksi hienomotoriikkaa harjoittava askartelu. Vaikeudet motoriikassa voivat heijastua oppilaan koko opiskeluun. Esimerkiksi kirjoittaminen vaatii motorisia taitoja. Jos oppilas käyttää runsaasti energiaa kirjoittamiseen, hän ei mahdollisesti enää jaksa keskittyä siihen mitä hän kirjoittaa.
"Leikki Asperger-lapsen opetuksessa on hyvä tapa opettaa sosiaalista vuorovaikutusta, joka on Asperger-oppilaan suurin haaste koulussa. "
Leikki Asperger-lapsen opetuksessa on hyvä tapa opettaa sosiaalista vuorovaikutusta, joka on Asperger-oppilaan suurin haaste koulussa. Opettaja, vanhemmat ja oppilas voivat asettaa lapselle henkilökohtaisen oppimistavoitteen, jossa pyritään
siihen, että oppilas kykenisi toimimaan muiden kanssa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalinen vuorovaikutus lapsen kohdalla näyttäytyy pääasiassa leikkimällä. Asperger-lapselle on haasteellista leikkiä oman ikäistensä kanssa. Hän viihtyy paremmin joko vanhempien ihmisten kanssa tai häntä huomattavasti nuorempien kanssa. Joten saamalla Asperger-lapsen leikkimään ikäistensä kavereiden kanssa, kehittyy Asperger-lapsen sosiaaliset taidot.
Asperger-lapsi ei liity muiden seuraan ja voi jopa joutua paniikkiin, jos hänet pakotetaan osallistumaan ryhmätoimintaan. Pienillä Asperger-lapsilla ei näytä olevan motivaatiota leikkiä muiden lasten kanssa tai vaihtoehtoisesti he eivät osaa leikkiä heidän kanssaan. Asperger-lapsi on kuitenkin enemmän itsekeskeinen kuin itsekäs. Hänen roolinsa on usein tarkkailija sosiaalisen leikin reunamilla tai hän on itseään paljon nuorempien tai vanhempien ihmisten seurassa. Jos lapsi kuitenkin on mukana yhteisessä leikissä, hän saattaa pyrkiä ohjailemaan tai määräilemään toimintaa. Tällaisessa tilanteessa lapsen ei tarvitse vältellä sosiaalista tilannetta, jos muut lapset noudattavat hänen sääntöjään. (Attwood 2005, 33.)
Tutkimuksissa on havaittu, että Asperger-lapset ovat leikkitaidoiltaan hyvin heterogeenisia. Lapset leikkivät rituaalinomaisia leikkejä ja käyttävät leikissä yleensä vain yhtä lelua/esinettä, eivätkä välttämättä osaa leikkiä vapaassa tilanteessa. On havaittu, että lapset saattavat leikkiä toiminnallista leikkiä aikuisen ohjauksessa. (Kangas 2008, 169.)