Luontoliikunta osana seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa koulukontekstissa
Tiia Kollin
Seikkailu- ja elämyspedagogiikka
Suomalaisilla on aina ollut vahva suhde luontoon. Tästä luontosuhteesta huolimatta seikkailukasvatus ja elämyspedagogiikka ovat uusia kasvunohjaustyön menetelmiä Suomessa. 1990-luvun alusta näitä on käytetty hoito-, kasvatus-, nuoriso- ja sosiaalityön aloilla. (Lehtonen 2000.) Nyt viimeisen 15 vuoden aikana elämyspedagogiikasta on tullut vaihtoehto perinteiselle opetukselle. (Karppinen 2007). Elämyspedagogiikan keskeisenä arvona on vuorovaikutus luonnon kanssa, ja tätä kautta oppia kunnioittamaan luontoa sekä uskaltautua olemaan ja liikkumaan siellä (Kiiski 1998).
Seikkailu- ja elämyspedagogiikankautta
uusia oppimisympäristöjä
Seikkailu- ja elämyspedagogiikassa luontoliikunnalla on tärkeä rooli. Luontoliikuntalajeja on paljon ja niitä on mahdollista toteuttaa kaikkina vuodenaikoina. (Marttila 2010, 30.) Elämyksellinen tai seikkailuna koettu toiminta voi olla perusliikuntaa ulkona, luonnossa olemista, suunnistamista, vaellusta ja kiipeilyä (Karppinen & Latomaa 2015, 72-73). Liikunnanohjaajana olen huomannut, että ohjaajan oma mielenkiinto luontoa kohtaan sekä aktiivinen suhde luontoon näkyy myös uusien oppimisympäristöjen luomisessa.
Luontoliikunta tarjoaa oivallisen oppimis- ja kasvukentän erilaisten ympäristökysymysten pohtimiseen ja ymmärtämiseen (Telemäki 1998a; Telemäki & Bowles 2001, 6). Liikunta vaikuttaa myös positiivisesti oppimiseen, koska se mahdollistaa itsensä tuntemisen lisäksi suuntien, etäisyyksien, käsitteiden, rajojen, sijaintien, koon, määrän ja muodon sekä värien oppimista.
Edellä mainitut ovatkin kielellisen, matemaattisen ja tiedeopiskelun perusteita. (Huisman & Nissinen 2005). Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta helpottavat myös oppimisvaikeuksia. Luontoliikunnan konkreettisuus, liikkumisen liittyminen toimintaan ja monikanavaisuuden hyödyntäminen ovat perus elementtejä niille oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia. (Marttila 2016, 64.)
Opinnäytetyötä tehdessäni lasten mieluisimmat aktiviteetit kaikille avoimella liikuntaleirilläni olivat majan rakentaminen metsään ja vaellus lammen rannalle paistamaan makkaraa. Tästä voimme päätellä, että tekeminen uudessa oppimisympäristössä ei tarvitse olla tiukkaan suunniteltua. Ohjaaja pystyy aktiivisena toimijana ohjaamaan opetusta haluttuun suuntaan, koska uusi oppimisympäristö luo lapselle vireämmän keinon oppia uutta.
Opettaja uusien oppimisympäristöjen mahdollistajana
Seikkailu- ja elämyspedagogiikan opettaminen on monimuotoinen kasvatuksellinen prosessi. Haasteena siinä ovat hyvin erilaiset ryhmät ja ryhmien erilaiset lähtökohdat. Opettajalta vaaditaan ammattitaitoa huomaamaan seikkailuharjoitteissa toimimien lasten yksilöllisyys. (Marttila 2010, 72.)
Joskus luontoliikuntaan liittyy myös hankaluuksia. Joidenkin kohdalla luonto voi herättää negatiivisia tunteita, jolloin pitää soveltaa ja tarjota elämyksiä toisenlaisissa ympäristössä, koska luontoon meno ei ole kuitenkaan itsetarkoitus. Seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa voi toteuttaa myös sisätiloissa. (Karppinen 2005.)