Läpipiirtäminen - kopioimista vai sallittua oppimista?
Nykypäivän oppilaiden motivoiminen koulun käyntiin ja itsesäätöiseen oppimiseen on yksi oppimisen ja opetuksen suunnittelun haasteita (Hyvönen 2016). Käsittelen tässä artikkelissa näkökulmaa siitä, miten oppilaita voitaisiin kannustaa ja motivoida oppia piirtämään läpipiirtämistä opetuksessa hyödyntäen.
Läpipiirtämistä pidetään omista kokemuksistani paheksuttuna ja vääränä tapana oppia piirtämään luovasti ja taitavasti. Kuitenkin opetussuunnitelmaa tulkittaessa läpipiirtämisen voi hyväksyä yhtenä tekniikkana harjaannuttavaan kuvan tekemiseen. 3-6 luokkalaisten kuvataiteen opetussuunnitelmassa opetuksen tavoitteina on juuri se, että oppilaan tulisi harjaannuttaa kuvan tekemisen taitojaan ja opettajan tulisi ohjata oppilasta käyttämään erilaisia tekniikoita kuvallisessa tuottamisessa. (Opetus-hallitus 2014, 266.)
Piirtämään oppimiseen motivoiminen on erittäin tärkeää, sillä lapsen kuvailmaisun kehitys loppuu noin kymmenen vuoden iässä, ellei lapsi saa opetusta. Noin yhdeksän ja kymmenen vuoden iässä, lapsi alkaa kritisoida omaa piirustusjälkeään. Enää kehuja ei oteta vastaan avoimesti vaan omissa piirustuksissa nähdään puutteita. Usein tällainen tyytymättömyys omiin piirustuksiin on merkki lapsen siirtymisestä kuvailmaisun kehitysvaiheelle, jota kutsutaan visuaaliseksi realismiksi. (Salminen 2015, 47.)
Tässä kehitysvaiheessa lapselle on tärkeää tehdä kuvista realistisia. Piirustuksissa ja maalauksissa näkyy selvästi enemmän visuaalisesti havaittavia ominaisuuksia. Esimerkiksi ihmisen pää ei ole kuvattu niin suurena kuten aikaisemmin. Lapsi alkaa hahmottaa perspektiiviä ja tilaa aivan uudella tavalla. (Salminen 2005, 47.)
5