Kuinka tietokoneella toteutettu taide eroaa arvomaailmassasi konkreettisemmasta, esimerkiksi kynällä paperille tai savea valamalla toteutetusta taiteesta?
Emma: Tätä olenkin miettinyt. Minulle taiteen tekemisessä ei ole minkäänlaista arvotuseroa siinä, että onko digitaalinen taide vaikkapa perinteistä saven muovailua tärkeämpää. Minulle taiteen tekeminen kumpuaa aina ideoista, joten sillä, onko teos tehty klemmareista vai pikseleistä ei ole minulle juuri väliä. Peruskoulun täytyy antaa oppilaalle riitävän laajat taidot kuvailmaisuun, joten opetuksen sisällön tulee olla silti yhä tekniikallisesti monipuolista, kuten aikaisemmin sanoin.
Minusta digitaalinen taide, tietokoneella tehty taide, tuo tosi paljon tasa-arvoa kuvataiteeseen, koska yhä useammilla ihmisillä on pääsy tietokoneelle. On paljon ilmaisia ohjelmia, joilla voi tehdä taidetta. Ei myöskään tule sellaista tilannetta, että ihminen, joka on luova ja haluaisi luoda jotakin, ei pystyisi, koska perheeseen ei olla ostettu taidetarvikkeita. Lähes jokainen pääsee tulostasosta huolimatta käyttämään koulussa tai kirjastossa tietokonetta.
Olen ilolla ottanut vastaan digitalisoitumisen taiteen puolella. Se on parhaimmillaan elävää ja vuorovaikutuksellista. On mahtavaa että kun nuori löytää oman tyylinsä, niin hän pääsee heti jakamaan teokset tiedostoina maailmalle. Taidemuseotkin saavat minun puolestani täyttyä digitaalisella taiteella. En laita taiteen tekotapoja mihinkään järjestykseen.
Tuula: Ne ovat täysin samanarvoisia. Se on vain uusi pensseli. Tietokone on uusi väline kuvan tekemiseen.
Kuinka tietokonetaide tulisi ottaa mukaan opeukseen?
Emma: Toivon tietenkin, että kouluilla olisi hyvät tietokoneet ja ohjelmat käytössään. Ja sitten suhtauduttaisiin näihin digitaalisiin taiteen tekotapoihin ihan samalla tavalla, kuin vaikkapa öljy- tai vesivärimaalaukseen tai sitten saveen. Keskityttäisiin samalla pieteetillä tekniikoiden hallintaan, ikään kuin olisi mestari opettamassa: samalla tavalla mielestäni pitäisi suhtautua vaikka Photoshopiin, eikä vain todeta ”kyllä te nuoret osaatte”. Photoshopinkin voi nähdä työvälineenä, joka on herkkä ja monimuotoinen kuin japanilainen sivellin. Opettajilla pitäisi olla intohimona tutustua erilaisiin digitaalisen taiteen tekotapoihin ja sitten opettaa sillä samalla innolla, arvostuksella ja rakkaudella tämä ei niin monta sukupolvea kestänyt traditio oppilaille.
Tuula: Puhun yhä kuvataidekoulun kontekstissa, jossa tietokone oli meillä täysin samanarvoinen pensseli kuin kynä tai värikynä tai savimöykky, tai mikä muu tahansa. En osaa sitä eritellä sen kummemmin, koska siinä maailmassa se oli väline, siinä kuin muutkin. Töitä arvioitiin ennalta sovittujen kriteerien perusteella, kuten kaikkia muitakin töitä. Kuvataidekoulussahan ei tarvitse arvosanaa antaa, mutta keskusteltaessa opituista asioista tulivat nämä kriteerit esille.
10