Jaksaako vanha vielä tanssii...
Olen kolmen lapsen äiti, aviovaimo, liikunnanohjaaja ja luokanopettajaopiskelija. Kaikki nuo roolit ovat sellaisia, joihin kuuluu leikki. Uskoisin, että olen "keskivertoaikuista" leikkisämmässä elämäntilanteessa roolieni kautta. Silti minullekaan leikki ei ole automaattista, helppoa, eikä suhtautumiseni siihen ole läheskään aina positiivinen. Johan Huizingan mukaan myös aikuisilla on tarve tehdä näennäisesti tarpeettomia asioita (www.tiede.fi, julkaisu tiede-lehdessä 5/2004)
Myös Marjaana Kangas mainitsee artikkelissaan Huizingan esille tuoman käsitteen homo ludens - leikkivä ihminen . Kangas puhuu myös Kieffin, Casberquen, Sutton-Smithin, Smithin sekä Vollvstedtin leikin määritelmästä: miellyttävää, nautittavaa ja vapaaehtoista ja siihen liittyy sisäinen motivaatio (Kangas, 2015.)
Tuon määritelmän kautta löydän omasta ja muidenkin aikuisten elämästä paljon leikkiä. Leikit, pelit ja leikillisyys -kurssillakin mainitsin alkoholin vaikutuksesta siihen, miten aikuiset uskaltavat leikkiä. Alkoholin vaikutuksen alaisena usein pukeudumme eri tavalla kuin normaalisti (roolileikki), elehdimme vapautuneesti ja vallattomastikin (tanssi), otamme "leikkiin" mukaan tuntemattomiakin "leikkikavereita" ja vapaudumme tekemään iloa ja nautintoa tuottavia, ns hassuja asioita, jotka ilman alkoholia jäisivät tekemättä ja kokematta. Alkoholi poistaa
Valokuva: Anne Torvinen
Valokuva: Marjukka Laine
estoja, joten voisimme päätellä, että leikin vähyys aikuiselämässä onkin kiinni estoista. Leikkien ja leikillisyyden vieminen aikuisten elämään - työhön ja kotioloihin - pitääkin siis aloittaa estojen määrittelystä, jonka jälkeen niitä pyritään poistamaan. Opettajat kokevat painetta muiden opettajien taholta tunteja ja oppimisympäristöjä suunnitellessaan.