—”En havainnut mitään sellaista, että ohjaajat olisivat pitäneet itseään meitä osallistujia ylemmässä asemassa. Tosi paljon me osallistujat saatiin päättää, mitkä tavoitteet ovat meidän oman elämän kannalta merkityksellisiä. Ohjaajat kertoivat omista elämistään kaikenlaista, se ehkä lisäsi luottamusta ja uskalsi sitten itsekin paremmin kertoa omia kokemuksia. Niitä tunteita mitä meillä oli, tehtiin normaaleiksi siten, että ohjaajatkin sanoivat kokevansa stressiä tai jännittämistä joissain tilanteissa.”
Kokemus empatiasta ja vertaistuesta
—”Sellainen tilanne jäi mieleen, kun minua ahdisti yksi päivä tosi paljon valmennuksessa. Sain mennä ulkopuolelle luokasta. Toinen ohjaajista tuli juttelemaan minulle siihen ja empaattinen. Mietin siinä, pitäisikö minun lähteä kotiin. Ohjaaja kuitenkin kannusti jatkamaan, kun valmennuskertaa oli enää vähän jäljellä. Menin sitten vähän ajan päästä takaisin luokkaan. Myöhemmin sain hyvää palautetta siitä, että pärjäsin sen ahdistuksen kanssa enkä
luovuttanut päivän suhteen.”
Ohjaajan roolista ryhmässä Riku kertoo seuraavasti:
—”Kaiken kaikkiaan valmennus oli hyvin toteutettu. Päästiin käsittelemään aika montaa eri aihetta, vaikka tapaamisia oli vain se kuusi. Koin ryhmän hyödylliseksi ja oli kiva kuulla, että muilla on
samanlaisia kokemuksia kuin minulla."
Teksti: Nina Lehtokari, kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija
Kuvat: Pixabay
”En havainnut mitään sellaista, että ohjaajat olisivat pitäneet itseään meitä osallistujia ylemmässä asemassa."
31
Kuva: Pixabay