4
Nepsy -lapsen kohtaaminen
Olen työskennellyt 25 vuoden ajan erityislasten kanssa päiväkodissa, kouluympäristössä sekä so- siaaliohjaajana. Työn lisäksi olen valmentanut lasten jalkapalloryhmiä reilun 10 vuoden ajan, joissa erityislapset ovat usein näkyvästi esillä. Tähän Kuntoutuksen Ohjaaja -julkaisun "nepsy- numeroon” haluan tuoda oman ajatukseni nep- sy-lapsen kohtaamisesta.
Autismiliiton sivuilla kehityksellisten neuropsy- kiatristen häiriöiden alle luokitellaan autismikir- jon lisäksi ADHD, Touretten oireyhtymä, oppi- misvaikeudet ja kehityksellinen kielihäiriö. Pu- kielessä niistä käytetään usein nimitystä "neuro- kirjo" tai "nepsy".
Neuropsykiatriset häiriöt ovat tänä päivänä niin yleisiä ja tunnistettuja, että kukaan sosiaali-, ter- veys tai kasvatusalalla ei voi olla törmäämättä näihin diagnooseihin. Näin ei ollut vielä 30 vuotta sitten, kun tein harjoittelujaksoja yo-päi- vähoitajan ammattitutkintoon. Tietoisuus nep- systä on vuosien varrella parantunut huimasti ja tietoisuus onkin nepsy-lapsen kohtaamisen en- simmäinen avainsana. Ilman tietoisuutta ja ajan- kohtaista tutkittua tietoa nepsy-haasteiden eri- laisista ilmentymismuodoista peilaa työntekijä lapsen tai nuoren poikkeavaa käytöstä muuhun kokemusmaailmaansa. Tällöin lapsi tulee usein ennakkoluulojen kautta leimatuksi, jolloin tilan- ne saattaa esimerkiksi koulussa kärjistyä pitkäk- si aikaa opettajan/ohjaajan, lapsen ja vanhem- pien välillä. Jotta turhilta yhteydenotoilta väl- tyttäisiin, olisi ammattilaisen syytä jatkuvasti päivittää tietojaan sekä tarkastella omia toimin- tamallejaan suhteessa nepsy-lapsiin. Tätä nep- syn opiskelua ja oman työskentelyotteen arvi- ointia tapahtuu kokemukseni mukaan edelleen liian vähän, ja turhan usein toimitaan väärien olettamusten tai haitallisten struktuurien kautta.
Ihmissuhteissa hyvä, vuorovaikutuksellinen koh- taaminen syntyy Zen-periaatteiden mukaan ai- toudesta, myötätunnosta, läsnäolosta ja levolli- suudesta. Aitoon kohtaamiseen kuuluu keskitty- minen hetkeen. Silloin suljetaan elämän muut asiat pois mielestä, vaikka aikaa olisi vain hetki. Tämä aidon kohtaamisen oppi pätee vahvasti myös nepsy-lapsiin. Heillä on paljon itsesääte- lyn haasteita, ja nepsy-häiriöiden vahvan periy- tyvyyden vuoksi myös kotoa saatava mallinnus on usein puutteellista.
Nepsy-lapsen kohdalla oikea tila ja kohtaamisen oikea-aikaisuus merkitsee paljon. Fyysisen tilan on oltava rauhallinen ja ärsykkeetön, jotta lapsi pystyy pysähtymään ja keskittymään kohtaami-
seen. Haastavien asioiden käsittely ei saa olla aikuislähtöistä. Välitunnilla tai siirtymätilantees- sa tapahtunut konflikti on käsiteltävä sitten, kun lapsi on riittävästi rauhoittunut, ja pystyy jo py- sähtymään asian äärelle. Muuten negatiivinen tunnetila jatkuu, ja saattaa vain aiheuttaa uusia konfliktitilanteita.
Koulumaailmassa kiireinen aikataulu, siirtymäti- lanteet, vaihtuvat tai puutteelliset opettaja/oh- jaajaresurssit ja haastavat tilaratkaisut aiheutta- vat päivän aikaan lapselle useita kuormittavia ti- lanteita. Tilanteiden kriisiytyessä päädytään usein ”helppona ratkaisuna” sulkemaan nepsy- lapsi pienryhmiin, vaikka varsinaista oppimisvai- keutta lapsella ei olisikaan. Toki pienryhmä on myös nepsylapselle hyvä paikka keskittyä itse oppimiseen. Mielestäni paras keino integroida nepsylapset sujuvasti yleisopetukseen on aktii- visesti laskeutua lapsen tasolle ja nähdä maail- ma lapsen silmin. Tämän jälkeen kouluyhteisön tulisi tarttua aktiivisesti epäkohtiin ja pyrkiä muuttamaan ympäristöä sen sijaan, että odotam- me nepsylapsen ja hänen käytöksensä sopeutu- van muuhun ympäristöön.
Teksti: Sami Jylhä, kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija
Kuva: Merikratos Oy Nepsyvalmentaja koulutus