10
Sairauden tai vamman tuomat muutokset toimintakyvyssä saattavat aiheuttaa hämmennystä, pelkoa, häpeää ja masennusta, sekä horjuttaa uskoa tulevaisuuteen ja omaan selviytymiseen. Selviytymiskeinoni shokkivaiheen aikana oli tunteiden poissulkeminen.
Minulle syntyi valtava tarve selviytyä ja palata mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään. Reaktiovaiheen aikana ajatus siitä, että en kykenisi enää palaamaan töihin ravintolaan, oli jok-seenkin musertava. Hiljalleen aloin kuitenkin ymmärtämään vammautumisen tuomat muutok-set toimintakykyyni ja tulevaisuuteeni. Hyväksymisen myötä aloin haaveilla opiskelusta uuteen ammattiin ja näkemään kriisin uutena mahdollisuutena toisenlaiseen, mutta silti hyvään elä-mään.
Hain kuntoutuksenohjaajan polkuopintoihin JAMKiin vuoden 2016 syksyllä. Alun perin tarkoi-tukseni oli kokeilla opiskelua ilman maksajatahon suunnalta tulevia vaatimuksia tai paineita. Usean kotona vietetyn vuoden jälkeen pelokkuus ja epävarmuus karisivat, kun sain onnistu-misten myötä lisää itsevarmuutta.
Opintojen edetessä huomasin, kuinka roolini ja näkökulmani alkoivat hiljalleen muuttua kuntou-tujasta ammattilaiseksi, oma osaamiseni kasvoi ja ammatillinen identiteettini vahvistui. Hain tutkinto-opiskelijaksi JAMKiin keväällä 2017, ja tämän myötä minulle mahdollistui myös amma-tillinen kuntoutus Kelan tukemana.
Elämään kuuluvat erilaiset elämänvaiheet ja taapahtumat voivat heijastua kuntoutukseenkin. Tutustuin nykyiseen aviopuolisooni melko pian vammautumiseni jälkeen, ja hän onkin ollut mi-nulle korvaamaton tuki. Lasteni kasvu omatoimisemmiksi on tukenut kuntoutustani, koska tämä on vapauttanut aikaani ja vähentänyt fyysistä kuormitusta. Lähipiirissä tapahtuneet menetykset ovat vastaavasti hetkellisesti vieneet voimavarojani. Myös tilanteen aiheuttama taloudellinen epävarmuus on hetkittäin kuormittanut mieltäni.
Vuodesta 2017 lähtien olen työskennellyt vapaaehtoisena Pirkanmaan AVH-yhdistyksessä. Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut yhdistyksen varapuheenjohtajana, ja tätä kautta olen saa-nut kaipaamaani vastuuta myös "työtehtäviltä". Toimin Aivoliiton liittohallituksen jäsenenä, se-kä AVH-yhdyshenkilötoiminnan kehittämistyöryhmän jäsenenä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella.
Järjestötyöstä olen saanut paljon oppia ja taitoja työelämää varten, ja minulla on ollut ainut-laatuinen mahdollisuus tehdä yhteistyötä muun muassa pitkäaikaisten kuntoutusohjaajien kanssa. Kaikki verkostoituminen, yhteistyö, koulutus ja kokemukset, joita järjestötyö on minulle tuonut, on ollut tulevaisuuden työllistymisen kannalta korvaamatonta.
Uskon, että omista kokemuksistani on minulle hyötyä kuntoutuksen ohjaajana. Haluan ohjata ja tukea eri-ikäisiä kuntoutujia eri elämäntilanteissa, sekä olla mukana kehittämässä erilaisia toimintatapoja ja keinoja, joilla kuntoutusprosesseja voitaisiin viedä menestyksekkäästi eteen-päin niin, että yhä useampi kuntoutuja voisi hyödyntää mahdollisesti jäljellä olevaa työkykyään, ja että yhteiskunta tukisi osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistymistä eri keinoin.
Kokemuksesta tiedän, kuinka tärkeää on saada kokea olevansa yhä tärkeä osa tätä ympäröivää yhteiskuntaa.
Teksti:
Minna Halen
Kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija