9
Olen 32-vuotias kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija Tampereelta. Perheeseeni kuuluvat aviomies, 11-vuotias tytär ja 12-vuotias poika sekä kolme koiraa. Reilut kahdeksan vuotta sitten jäin pois baaritarjoilijan työstä, kun oikean ranteen nivelsiteen korjausleikkauksen yhteydessä minulle syntyi potilasvahinkona vaikea-asteinen hermovaurio ja kipuoireyhtymä.
Alussa kuntoutumiseni keskittyi lähinnä arjessa tarvittavan toimintakyvyn parantamiseen. Moni-ammatillinen kuntoutus on kohdallani ollut aina monipuolista ja osaavaa. Sairauspäivärahan maksimipäivien täytyttyä siirryin työeläkeyhtiön määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. TAYS:n kuntoutustutkimuspoliklinikalla tehdyn laajan tutkimuksen jälkeen aloin vähitellen hah-mottaa omaa tilannettani ja tulevaisuuttani.
Tutkimuksissa kartoitettiin jäljellä oleva työ- ja toimintakyky, vahvuudet sekä elämäntilanne. Vielä tässä vaiheessa ei kuitenkaan päädytty tekemään ammatillista kuntoutussuunnitelmaa, koska kuntoutus keskittyi toimintakyvyn parantamiseen.
Vuonna 2014 minulle asennettiin selkäydinstimulaattori, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Lääkinnällinen kuntoutus eteni niin, että tulokset alkoivat näkyä ja kuntoutussuunnitelmassa pystyttiin etenemään kohti suunnitelmaa uudellenkoulutuksesta. Tämä vaati itseltäni aktii-visuutta, motivaatiota ja oma-aloitteisuutta.
Työeläkeyhtiö hylkäsi jatkohakemuksen määräaikaiselle työkyvyttömyydelle melko pian leik-kauksen jälkeen, ja vastuu toimeentulostani siirtyi Potilasvakuutuskeskukselle. Kuntoutujan toi-meentulo voikin koostua useammasta eri rahoituksesta yhtäaikaisesti. Minun tapauksessani maksajia oli yhdessä kohtaa kolme; työeläkeyhtiö, Kela ja Potilasvakuutuskeskus.
Muutokset taloudelliseen tilanteeseen voivat aiheuttaa kuntoutujalle tarpeetonta lisästressiä ja kuormitusta, ja tämä voi heijastua kuntoutusprosessiin negatiivisesti. Yksi kuntoutuksen oh-jaajan tärkeimmistä taidoista on kuntoutus- ja palvelujärjestelmän tuntemus. Lisäksi on tärkeää verkostoitua moniammatillisesti eri toimijoiden kanssa. Kuntoutujaan tulee suhtautua yksilönä ja ennakkoluulottomasti, koska kaikilla on erilaiset lähtökohdat kuntoutuksen toteutukseen. Onkin äärimmäisen tärkeää, että kuntoutujan elämäntilanne pyritään kartoittamaan mahdol-lisimman laajasti, ja suunnitelmaa päivitetään säännöllisesti.
Kuva: Iida-Mari Niemi
Ammatillisessa kuntoutuksessa kuntoutuksen ohjaajaksi