emotionaalista ilmapiiriä.
Kouluoppimisen on tärkeää kyetä tuottamaan niin kutsutun elottoman tiedon sijasta sellaista tietoa ja opetusta,
mitä pystytään käyttämään todellisen elämän ongelmien
ratkaisussa. Koulutehtävien on hyvä liittyä autenttiseen
toimintaan ja oppilaan aktiivista tiedon konstruointia ja
itsesäätöisyyttä tulee myös tukea. (Tynjälä, Päivi 2002,
131). Tällöin oppimisen ilo ja sisäinen motivaatio tulee
lähemmäksi lasta. Oppiminen nähdään omakohtaisena
ja tärkeänä, eikä oppilas ole vain tiedon vastaanottaja
tai tankkaaja, vaan päinvastoin tuottaa itse merkityksiä
oppimiselle.
Yhteistoiminnallinen oppiminen
Eheyttävä oppiminen ja laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen mahdollistaa usein yhteistoiminnallisen oppimisen. Yhteistoiminnallinen oppiminen
eroaa tavallisesta ryhmätyöskentelystä siten, että siinä on
otettu huomioon sosiaalipsykologinen tieto tehokkaan
6
ryhmätyöskentelyn takaamiseksi. Yhteistoiminnallisen
oppimisen keskeisiä tuntomerkkejä ovat suora vuorovaikutus, positiivinen keskinäisriippuvuus, yksilöllinen vastuu ja yhtäläinen osallistuminen. Yhteisöllisen oppimisen
suurin hyöty on siinä, että oppilaat alkavat nähdä toinen
toisensa yhteistyökumppaneina. Luokan ilmapiiri paranee, kun oppilaat tukevat ja auttavat toisiaan. (Saloviita,
Timo 2006)
Oppilaat toivovat myös itse koululta yhteistoiminallista
ja vuorovaikutusta sisältävää oppimista. Piispasen (2008)
mukaan oppilaiden pyrkimys yhteistoiminnalliseen ja
tutkivaan oppimiseen näkyy oppilaiden tekemissä piirroksissa, joissa työpöydät on aseteltu ryhmiin sekä huomioidaan sohva- ja säkkituolinurkkaukset. (Piispanen 2008)
Lukuisat tutkimukset puoltavat näkemystä, että ongelmien yhdessä ratkaiseminen on tehokkaampaa kuin yksin
puurtaminen (Mercer, Neil & Howe, Christine 2012). On
kuitenkin hyvä muistaa oppilaiden yksilöllisyys oppimisympäristöjen ja -menetelmien suunnittelussa ja toteutuk-