sessa. Joka oppilas voi kokea oppivansa parhaiten itsenäisesti työskennellen omassa rauhallisessa nurkkauksessaan.
Oppilaiden osallisuus ja itsesäätöisyys ovat tärkeitä
tekijöitä hyvässä oppimisympäristössä, ja niitä tulisikin
tukea enemmän. Opettajan on hyvä antaa tilaa oppilaiden
omalle pohdinnalle sen sijaan, että oppilaat täydentävät
opettajan kysymyksiä ja pelkäävät väärin vastaamista.
(Mercer & Howe 2012, 13) Oppilaille ei siis tarvitse syöttää kaikkea tietoa valmiiksi paloiteltuna, vaan tulee jättää
tilaa ihmettelylle ja tutkimiselle. Oppilaita olisi myös hyvä
ottaa mukaan opetuksen suunnitteluun, jolloin motivaatio
koulun suhteen voisi olla parempi. On mielenkiintoista
nähdä, millaisia muutoksia uuden opetussuunnitelman
myötä tulee niin oppimisympäristöjen kuin oppimistapojenkin suhteen.
Lähteet:
Hämäläinen Sari-Anne 2010. Luokkahuoneesta avoimeen
oppimisympäristöön. Rovaniemen alakoulujen oppilaiden
mielipiteitä oppimisympäristöistä. Lapin yliopisto: Pro
Gradu-tutkielma
Kiilakoski Tomi 2012. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Opetushallitus. Tilannekatsaus- marraskuu 2012
Mercer Neil & Howe Christine 2012. Explaining the
dialogic processes of teaching and learning: The value and
potential of sociocultural theory. Learning, Culture and
Social Interaction 1 12–21
Opetussuunnitelman perusteet 2014
Piispanen Maarika 2008. Hyvä oppimisympäristö – Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten
kohtaaminen peruskoulussa. Vaajakoski: Gummerus
Kirjapaino Oy
Saloviita Timo 2006. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja
osallistava kasvatus. Ps-kustannus.
Tynjälä Päivi 2002. Oppiminen tiedon rakentamisena Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. TAMMI
7