Koulun oppimisympäristö muutoksessa
Taina Leinonen
Kouluoppimisen tilat ovat suurten muutosten alla. Tiloja muokataan avoimiksi ja perinteisistä pulpeteista luovutaan yhä useammissa kouluissa. Koulussa tapahtuvan työskentelyn lisäksi opetuksessa ja oppimisessa hyödynnetään entistä enemmän koulun ulkopuolisia ympäristöjä. Teknologia mahdollistaa opetuksen ja oppimisen myös virtuaalisissa ympäristöissä. Tässä artikkelissa tarkastellaan koulun oppimisympäristön muutosta ja muutoksen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Mitä oppimisympäristöltä halutaan, kuinka oppimisympäristö tukee oppimista ja millä tavalla uusia oppimisympäristöjä rakennetaan?
Miksi perinteinen luokkahuone ei enää riitä?
Nykyisen oppimiskäsityksen mukaan oppimisen ajatellaan tapahtuvan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa (POPS 2014, 31). Oppimisympäristön käsite on laajentunut koulun ja luokkahuoneen seinien sisältä kaikkialle todelliseen ja virtuaaliseen maailmaan. Perinteisen koulun tiloja on kritisoitu siitä, että ne muistuttavat sairaaloita, vankiloita tai tehtaita pitkine käytävineen ja suljettuine tiloineen (Kiilakoski 2012; Hyvönen 2016). Uudessa opetussuunnitelmassa (POPS 2014, esim. 207, 913) eri aineiden opetuksessa ohjeistetaan toiminnallisuuteen ja konkreettiseen tekemiseen. Uudet oppimisympäristöt suunnitellaan toiminnallisuutta, aktiivisuutta sekä yhteisöllisyyttä ja itsenäisyyttä tukeviksi tiloiksi, jotka tarjoavat mielekkäitä oppimistilanteita erilaisille oppijoille (POPS 2014, 62). Huomio kiinnittyy myös ekologisuuteen ja kestävään kehitykseen. Koulujen uusia oppimisympäristöjä suunniteltaessa painottuvat tilojen avoimuus ja muokattavuus. Koulurakennuksia uudistettaessa pyritään unohtamaan opettajakeskeisyys ja antamaan tilaa oppilaiden aktiiviselle toiminnalle. Oppimisessa painotetaan nykyisin muistamisen sijaan sitä, että oppilas saa itse tutkia, ihmetellä ja oivaltaa uusia asioita. Oppilaat eivät enää entiseen tapaan istu paikallan pulpeteissaan katse kohdentuneena opettajaan, vaan oppivat yhdessä tehden.
Koulussa opetettavia asioita uudistetaan laaja-alaisiksi, elämän kokonaisvaltaisesti huomioiviksi ja oppiainerajoja ylittäviksi kokonaisuuksiksi. Formaalia kouluoppimista ja informaalia koulun ulkopuolella tapahtuvaa oppimista halutaan yhdistää toisiaan tukevaksi jatkumoksi (Kangas, Kopisto & Krokfors 2015; POPS 2014, 61). Oppimisympäristön tulee tarjota mahdollisuuksia luovaan ongelmanratkaisuun, tiedon moninäkökulmaiseen tarkasteluun ja tiedon rakentamiseen yhteisöllisesti (POPS 2014,61). Teknologian avulla päästään käsiksi virtuaalisiin oppimisympäristöihin ja voidaan tuoda opetukseen esimerkiksi pelillisyyttä ja leikillisyyttä oppilaiden aktivoimiseksi. Uudet oppimisympäristöt pyritään luomaan oppilaille mielekkäiksi, luovuutta ja innostumista mahdollistaviksi tiloiksi.
Laaja-alaista oppimista paikallisissa ympäristöissä
Oppimisen laaja-alaisuutta ja ilmiölähtöisyyttä tukeakseen koulut voivat hyödyntää lähiympäristöä ja sen erilaisia toimijoita opetuksessa. Museot, liikunta- ja tiedekeskukset sekä kirjastot tarjoavat mahdollisuuksia opiskeltavien asioiden tarkasteluun erilaisista näkökulmista ja paikallisten yritysten kanssa voi toimia yhteistyössä (POPS 2014, 62). Oppimisympäristöjen laajentuminen mahdollistaa erilaisten resurssien, ympäristöjen ja yhteisöiden hyödyntämisen yksilön oppimisessa (Barron 2006; Kangas, Kopisto & Krokfors 2015, 40). Koulu voi esimerkiksi toimia yhteistyössä paikallisten maanviljelijöiden kanssa, jolloin oppilaat pääsevät oppimaan biologian ilmiöistä käytännössä. Esimerkiksi Mahnalan koulu Hämeenkyrössä (Kangas, Kopisto & Krokfors 2015, 42) on hyödyntänyt lähialueen maatiloja oppimisen tukena niin pitkälle, että oppilaiden itse kasvattamat maissit päätyvät kouluruoaksi. Opettajat ovat koulun pedagogisia asiantuntijoita, jotka yhdessä suunnittelevat ja ohjaavat opetusta pedagogisten ja