Jos oppilaat eivät pääse arkielämässään kosketuksiin aidon luontoympäristön kanssa, siitä muodostuu vain "irallinen" osa elämää: outo, pelottava ja vaarallinen paikka. Biologian tunnilla opiskeltuja kasveja, eläimiä ja luonnonilmiöitä ei tunnisteta aidossa luonnossa vaan ne jäävät kirjan sivuille tai älylaitteiden näytöille.
Suurin osa aiemmista sukupolvista on taas kasvanut ympäröivän luonnon kanssa sopusoinnussa. Nykypäivän kaupungistuminen ja teknologian vallankumous on johtanut valitettavasti siihen, että välttämättä ei pidetä enää tärkeänä viedä lapsia ja nuoria säännöllisesti aitoon luontoympäristöön. Ja sitten ihmetellään, mistä nykynuorison levottomuus ja psyykkisten oireiden lisääntyminen johtuu. Florence Williams kertoo kirjassaan "Metsän parantava voima", kuinka monien asiantuntijoiden mukaan ihmiset ovat muuttuneet internetin tulon jälkeen ärtyisemmiksi, epäsosiaalisemmiksi, narsisitisemiksi, hermostuneemmiksi ja hidasälyisemmiksi kuin aiemmin. Samalla yhä useammat kärsivät kroonisista fyysisistä vaivoista. Sen sijaan useita tutkimustuloksia on saatu siitä, että ihmiset ovat merkittävästi onnellisempia vihreissä ja luonnollisissa ympäristöissä kuin urbaaneissa. Jo historian filosofit ja runoiljat tiesivät aikanaan luonnon merkityksen. Mm. Aristoteles, Darwin, Tesla ja Einstein viettivät runsaasti aikaa luontoympäristöissä, koska huomasivat sen selkeyttävän mieltä ja auttavan ajattelemaan.
Entäpä jos siis ryhtyisimmekin radikaaleihin toimiin edellä mainittujen kehityskulkujen pysäyttämiseksi? Miten nykypäivän ja tulevaisuuden lasten ja nuorten luontosuhteita pystyttäisiin parantamaan? Jos mietitään asiaa järkevästi, selkeiden toimien täytyy lähteä aikuisten taholta. Roolimalleja ovat lasten ja nuorten vanhemmat, mutta tärkeään asemaan nousevat myös opettajat koulussa. Kun ajatus- ja toimintamalleja saadaan kehittymään luonnonläheiseen suuntaan jo varhaisnuoruudesta, se luo vakaan pohjan nuorten arvomaailmalle. Täytyy muistaa, että ihmisten toiminnan muuttuminen kestäväksi on välttämätöntä maapallon säilymisen vuoksi.
Yksi parannusehdotus koulujen toimintamalleihin olisi opetuksen siirtäminen yhä enemmän ulos ja luontoympäristöön. Kouluissa voitaisiin alkaa tehdä erilaisia luontoon suuntauvia opetusretkiä, joissa monta eri oppiainetta integroitaisiin yhteen. Esimerkiksi luonnontieteet, liikunta, kuvataide ja käsityö voitaisiin nitoa sujuvasti yhteen luonto-opetusretkien teemaksi. Luonnossa voi loistavasti opiskella biologian, maanteidon, fysiikan ja kemian ilmiöitä käytännössä. Luonno tarjoamat liikuntamahdollisuudet ovat myös lähes rajattomat esim. retkeilyn, suunnistuksen, hiihdon, kiipeilyn ja voimistelun muodoissa. Materiaaleja kuvataiteen ja käsityön tuottamiseen löytyy vaikka kuinka paljon. Tässä kaikessa vain mielikuvitus on rajana. Kun eri oppiaineita yhditettäisiin luontoretkillä, uuden opetussuunnitelman monialaiset tavoitteet saisivat loistavan toteutusmallin.
"Ihmiset ovat onnellisempia vihreissä ympäristöissä kuin urbaaneissa"