14
yhteydessä lapsen suoriutumissuun-tautumiseen. Kun oppimisympäristö luo liian suuria paineita opiskelijaa tai tanssijaa kohtaan, se synnyttää ihmisessä ulkoisia vaatimuksia ja ulkoista motivaatiota. Silloin lapsi opiskelee ainoastaan muita varten. (Hakkarainen ym. 2008: 203.)
Kun laitan musiikin soimaan tunnilla, tehtävänantona on "tanssi siihen". "Mene ja liiku, anna kehon toimia, kerro se liikkeellä, kerro miltä tuntuu, ole ryhmässä, heittäydy höpöksi, virtaa kuin puro, leiki." Luovia harjoituksia ovat mm. "hiljainen piiri", jolloin toteutus tapahtuu aistimalla tehtävänanto ja liikkeet muilta oppilailta ja opettajalta. Toisena esimerkkinä on luova tanssi, jossa lapset muodostavat kehollaan kirjaimia, eläinhahmoja ja jopa tunteita.
"Luovuus on suhtautumista ympäröivään tilaan vapaana, mahdollisuuksia herättävänä ja innostavana." (Winnicott 2010: 87-93.)"
"Noh, tämä meidän tanssisali on aika pieni, eikä täällä oo muita välineitä kun muutama pari pikkupuntteja, jotka on samanlaisia ku meijän äitillä on kotona. Ois kiva jos täällä ois huiveja ja hernepusseja. Hyvä juttu on se, kun ope piirtää meille maahan leikki-joen ja me hypitään sen yli graansöteitä ja sen jälkeen käydään koskettamassa opea kun se on leikisti puu. Saadaan me myös aina tunnin lopuksi mennä rimpuilemaan balettitangoille ja ope ottaa meistä apinakuvan. Sillon saa näyttää kieltä ja roikkua pää alaspäin" kertovat tytöt.
Lähteet
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. Tutkiva oppiminen - järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä (2004) WSOY
Jantunen, T. & Haapaniemi, R. Iloa kouluun. Avaimia kouluviihtyvyyteen. (2013) PS-Kustannus
Rauste-von Wright, M., von Wright, J. & Soini, T. Oppiminen ja koulutus (2003) Sanoma Pro
Ongelmalähtöinen oppiminen
Anni Pöyhönen
Perinteinen oppiminen pohjautuu siihen, että informaatio on tuotettu etukäteen asetettujen ongelmien vastaamiseksi tai se tapahtuu kokonaan ilman ongelmaa. Lukusuunnitelmien ja
kurssien kohteena onkin jonkun sisällön omaksumisen sijaan se, että opiskelu olisi organisoitu niiden ongelmien ympärille, joiden ratkaisemiseen tieto on aikoinaan tuotettu. Esimerkkejä perinteisestä oppimisesta ovat kirjojen tenttiminen ja kuulustelu, joka tapah-tuu yleensä ilman
ohjaavia kysymyksiä tai ongelmia.
Ongelmalähtöinen oppiminen onkin yksi suosituimmista kogni-tiivisen psykologian sovelluksista opetuk-sen suunnittelussa. (Hakkarainen, 2000). Ongelmalähtöiselle oppimiselle on myös suunniteltu erilaisia malleja, joiden mukaan
edetään. Esimerkiksi ”Malli ongelman-ratkaisuprosessina” esitellään ongelma-lähtöisen oppimisen seitsemän vaihetta, joiden mukaan voidaan edetä oppimisprosessissa. (Hyvönen, 2014).
Ongelmalähtöisen oppimisen (engl. promblem-based learning) lähtökohtana on oppimisen ohjaaminen ongelmia asettamalla. Kysymysten asettamisella on erittäin tärkeä rooli tutkivassa oppimisessa. Tutkivalla oppimisella haetaan vastausta järjestelmällisesti etsimällä merkityksellistä uutta tietoa erilaisista
tiedonlähteistä ongelmaan, jota ei voida ratkaista aikaisemmin hankitun tiedon varassa. Tutkimusprosessin ongelma syntyy siitä, ettei yksilö kykene saavuttamaan kognitiivisia tavoitteitaan välittömästi saatavilla olevalla tiedolla. Tieteelliset teoriat voidaan ymmärtää ongelmien ratkaisuina, eikä niitä voida omaksua
jos ei ymmärrä ongelmia, joiden ratkaisemiseksi ne on rakennettu. (Hakkarainen, 2000).
Tutkivan oppimisprojektin ongelma ohjaa oppilaan aikaisempien tietojen ja käsitysten aktivoimista sekä päätelmien tekemistä niiden varassa. Näin ongelman asettaminen ohjaa tiedonhankintaprosessin suuntautumista luoden hyvät edellytykset tiedonlähteiden mielekkäälle käytölle ja suurten informaatiomäärien hallitsemiselle.
Mikäli tiedonhankinta lähtee tiedonlähteiden rakenteista, seurauksena voi olla usein tiedon mekaaninen kopioiminen tai yhdistely. Ongelmalähtöinen oppiminen puolestaan palvelee paremmin syvempää oppimista, koska se lähtee nimenomaan opiskelijan omista kognitiivisista tavoitteista. (Hakkarainen, 2000).
Opettajan rooli ongelma-lähtöisessä opettamisessa
Opettajalla on tärkeä rooli ongelmalähtöisen oppimisen mahdollistajana. Opettajan tehtävänä on keskittyä keskustelun sisältöön eli
Näin ongelman asettaminen ohjaa tiedonhankintapro-sessin suuntautu-mista luoden hyvät edellytykset tiedonlähteiden mielekkäälle käytölle ja suurten informaatiomäärien hallitsemiselle.