12
Oppimistaitojen kehittyminen ja niiden tukeminen Tuuli Vidgrén
Oppimistaitojen kehittymiseen vaikuttavat useat tekijät. Joskus oppilaiden epäonnistuneet oppimiskokemukset johtavat huonoon motivaatioon ja sitä kautta heikentävät oppimistaitojen kehittymistä. Niiden kehittymiseen voi vaikuttaa negatiivisesti myös se, kuinka sekä oppilaiden vanhemmat että opettajat toistavat opettamisen yhteydessä käytäntöjä, joihin he ovat omassa koulumaailmassa tottuneet. Nämä käytännöt voivat olla vanhentuneita tai epäpäteviksi todettuja. Mutta millaisia opetustapoja kouluissa tulisi käyttää, jotta voisimme kehittää oppilasta ja hänen oppimistaitojaan?
Professori Stella Vosniadou on nostanut esille periaatteen siitä, kuinka opettajien tulisi opetuksessa hyödyntää oppilaiden aiempia ajatuksia tai tietoa käsiteltävästä aiheesta, ja korjata mahdollisia väärinymmärryksiä. Tästä käytetään nimitystä käsitteellisen muutoksen tukeminen. Periaatteen toteuttaminen ei ole opettajille helppoa, sillä opettajan mahdollisuudet muuttaa oppilaiden aiempaa tietoa vaatii ymmärrystä muun muassa oppilaiden aiemmista ajattelumalleista. Käytännössä tätä periaatetta voidaan hyödyntää vaikkapa tekemällä ajatuskarttoja opetettavasta asiasta ennen varsinaista opetusta. (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 2008)
Yhä enemmän puhutaan niin sanotuista aktivoivista ja prosessipainotteisista menetelmistä opetuksessa. Prosessipainotteisen opetuksen ideasta Vygotsky ja Applebee käyttävät myös nimitystä ”opetuksellisen tuen rakentaminen”. Tämä perustuu siihen, että opettaja tukee oppilaitaan tilanteissa, joista heidän tulisi myöhemmin selvitä omin avuin. Tämä edesauttaa sitä, ettei oppilaiden motivaatio romahda liian vaikean tehtävän edessä ja samalla kehitetään oppilaiden itsesäätelykykyä opettajan johdolla. Myöhemmin tehtävissä omillaan. Vygotsky käyttää opetuksellisen tuen
itsesäätelykyvyn kehityttyä oppilas pärjää vastaavissa rakentamisesta myös käsitettä ”lähikehityksen vyöhyke” (Bransford, Brown & Cocking, 2004, 98).
Prosessipainotteisessa oppimisessa suosittua on kirjoittamisen avulla oppiminen, mikä sisältää useita erilaisia tehtäviä. Tällä ei pyritä pelkästään edistämään kirjoitustaitoa, vaan myös lisäämään älyllistä kehittymistä erilaisten toiminta-, oppimis-, ja ajatteluprosessien kautta. Myös pienryhmiä käytetään hyödyksi opetuksessa.
Aktivoiva opetus sen sijaan perustuu prosessipainotteisiin menetelmiin. Aktivoivan opetuksen ensimmäinen periaate on sama kuten aiemmin mainittu Stella Vosniadoun periaate: diagnosointi ja aktivointi. Aktivoivan opetuksen seuraava vaihe on oppimisprosessin ja reflektiivisen ajattelun tukeminen eli oppilaiden ajatuksia viritetään keskusteluvalmiuteen. Viimeisenä tärkeänä vaiheena on palautteen antaminen, jossa painotetaan sitä, kuinka palautetta tulisi antaa oppilaille koko oppimisprosessin aikana. Tämä auttaa oppimistaitojen kehittymistä siten, että oppilaat voisivat pyrkiä karsimaan huonoja tuloksia tuottavia oppimistapoja ja hyödyntämään positiivista palautetta tuottavia toimintatapoja ja – malleja. (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 2008)
Oppilailla tulisi olla ”omistusoikeus omaan oppimiseensa” (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 2008, 101). Tällä tarkoitetaan, että oppilaiden tulisi pystyä ottamaan yhä enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Aluksi oppiminen on suurelta osin sopeutumista uuteen oppimisympäristöön ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Kokemuksen myötä oppilaatkin oppivat, kuinka toimia erilaisissa
oppimistilanteissa. Tämä havainnollistuu esimerkiksi oppimisstrategioiden kehittymisenä ja niiden
oikeaoppisena käyttönä sekä taitona vastata koekysymyksiin. Tiettyyn kaavaan tai jatkumoon tottuminen voi kuitenkin vaikeuttaa oppilaiden siirtymäkohtia esimerkiksi siirryttäessä lukiosta yliopistoon. Tällaisissa tilanteissa, joissa oppimisympäristö vaihtuu, myös oppimisstrategiat – ja tavat vaativat todennäköisesti muutosta.
Lähteet
Bransford, Brown & Cocking: Miten opimme – aivot, mieli, kokemus ja koulu (2004), WSOY
Hakkarainen, Lonka, Lipponen: Tutkiva oppiminen - järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä (2008), WSOY