arkihavaintoon nähden. Hakkaraisen ym. mukaan osa lapsista muodostaa synteettisen mallin, jonka mukaan maa on ontto pallo, jonka sisällä olevalla litteällä pinnalla ihmiset elävät. Toiset lapset taas ajattelevat, että oppikirjassa kuvattu planeetta nimeltä maapallo on eri kuin se maa, jonka pinnalla elämme. (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999: 101.) Näiden virheellisten käsitysten korjaamiseksi olisi otettava lasten kanssa yhteisen pohdiskelun kohteeksi se, miksi maapallo, jonka pinnalla elämme, ei vaikuta pyöreältä meidän näkökulmastamme.
Tukeeko koulumaailmamme oppilaiden käsitteellistä muutosta?
Ihmisellä on taipumus omaksua toimintastrategioita, jotka ovat tarkoituksenmukaisia vain tietyssä ympäristössä ja lyhyellä tähtäimellä. J.R. Anderson toteaa ihmisen olevan järkiperäinen olento, joka pyrkii kustannus-hyöty -suhteen optimoimiseen myös kognitiivisissa tilanteissa. (Hakkarainen ym. 1999: 113.) Voidaankin kysyä, onko koulu oppimisympäristönä sellainen, joka tukee yksilöiden käsitteellisen muutoksen prosesseja, vai kannustaako se ennemmin nopeaan ulkoa opetteluun?
Jos opiskeltavia asioita tulee sisäistää paljon lyhyessä ajassa, yksilön ei ole järkevää käyttää suuria ponnisteluja yksittäisen asian sisäistämiseen, vaan tähdätä ainoastaan välttämättömien tietojen ja taitojen hankkimiseen opinnoissaan etenemiseksi. Käsitteellisessä muutoksessa ei siis ole kyse vain yksilön ongelmasta, vaan ratkaisu voi vaatia myös oppimisen viitekehysten, esimerkiksi opetussuunnitelman, muuttamista.
Yhteenvetona
Käsitteellisen muutoksen ongelma koostuu erilaisista osatekijöistä, joita on eritelty tässä artikkelissa. Karkeasti jaotellen voidaan sanoa, että ongelmia on kolmenlaisia.
Ensinnäkin opiskeltavaa asiaa ei välttämättä käsitellä tarpeeksi havainnollistavasti, jolloin virheelliset arkikäsitykset jäävät voimaan tieteellistä teoriaa selkeämmin hahmotettavina kokonaisuuksina.
Toiseksi oppilaiden intuitiivisia teorioita ei ehkä oteta riittävästi huomioon uuden tiedon käsittelyssä, jolloin opettaja ei voi myöskään korjata niihin sisältyviä virheellisiä käsityksiä.
Kolmanneksi koulumaailma oppimisympäristönä ei ehkä tue riittävästi oppilaiden käsitteellisen muutoksen prosesseja, vaan kannustavaa käytännöillään ulkoa opetteluun.
Puuttumalla näihin seikkoihin niin fysiikan kuin muidenkin aineiden opiskelussa, saadaan aikaan käsitteellisen muutoksen mekanismeja, jotka tukevat tieteellisen tiedon omaksumista peruskoulun alaluokilta lähtien.
Lähteet
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (1999) Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo: WSOY
11
1.
2.
3.