Suurennuslasin alla: viralllisen koulun sukupuolineutraalius
19
Laura Tunkkari
Nopeasti vilkaistuna koulu vaikuttaa tyttöjen ja poikien kannalta tasa-arvoiselta. Sinällään virallisen koulun näkökulmasta se onkin sitä, sillä tyttöjen ja poikien välillä ei nähdä huomattavaa eroa, vaan he ovat kaikki oppilaita (Kiilakoski 2012, 22). Kun ajatellaan hieman syvemmin asiaa, ovatko oppilaat sittenkään vain oppilaita? Miksi liikuntatunneilla tytöt ja pojat jaotellaan eri ryhmiin? Miksi tytöt valitsevat enemmän taideaineita ja kotitaloutta kuin pojat? Miksi pojat pärjäävät koulussa huonommin kuin tytöt? Miten tasa-arvoisuutta voitaisiin lisätä? Vaikka virallinen koulu vaikuttaa sukupuolitasa-arvoiselta, siitä löytyy muutamia seikkoja, joita tarkastelen seuraavaksi.
Ensimmäisenä esimerkkinä tarkastellaan koulun käsityön opetusta. Käsityötä valitessa on selkeä raja: tytöt valitsevat tekstiilikäsityön, sillä se on naisellista, ja pojat valitsevat teknisen käsityön, sillä se on maskuliinista ja siihen tarvitaan voimaa. Toki opetussuunnitelmassa sanotaan, että oppilaiden on opiskeltava sekä teknistä käsityötä että tekstiilikäsityötä, mutta mikäli oppilailla on vapaus valita niin sanottu pääpainoinen käsityö, onko käsityön opiskelu tasa-arvoista (Opetussuunnitelma 2014, 271)? Oppilaat kohtaavat ryhmäpaineen valitessaan seuraavan vuoden käsityötään, ja todennäköisesti vain harvat uskaltavat valita eri tavalla kuin heidän ystävänsä.
Toinen hyvä esimerkki tyttöjen ja poikien stereotyyppisestä jaottelusta on koululiikunta. Opetussuunnitelman mukaan liikuntatunnit tukevat tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä (Opetussuunnitelma 2014, 273). Tukeeko tyttöjen ja poikien jakaminen eri ryhmiin tasa-arvoisuutta? Minkä takia tyttöjen ja poikien tulisi olla eri ryhmissä? Poikien fyysinen kehitys saattaa olla hieman pidemmällä kuin tyttöjen, ja samalla pojat ovat mahdollisesti hieman voimakkaampia kuin tytöt. Nämä syyt eivät kuitenkaan ole tarpeeksi vakuuttavia perustellakseen sitä, mikseivät tytöt ja pojat ole liikuntatunneilla samassa ryhmässä esimerkiksi luokan kesken.
Eräs syy tyttöjen taideainevalintoihin on varmasti se, että he pärjäävät kyseisissä aineissa, esimerkiksi kuvataiteessa, merkittävästi paremmin kuin pojat (Jakku-Sihvonen 2013, 14).
Miksi pojat valitsisivat aineita, joissa he tuntevat olevansa heikkoja? Epätasa-arvoista tästä
Kuva: Meri Rokkonen