10
Kun kouluihin halutaan ottaa mukaan LHBTIQ-sensitiivisempää ymmärrystä niin viralliseen kuin epäviralliseenkin kouluun, esimerkiksi Seta (Seksuaalinen tasavertaisuus -yhteisö) tarjoaa erittäin ajankohtaista ja merkittävää materiaalia ja tukea. Monet koulut ja esimerkiksi kouluterveydenhuollot ovatkin jo ottaneet Setan tueksi uudistuneessa seksuaalikasvatuksessa, jossa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ymmärtämistä pyritään parantamaan kouluopetuksessa. Koulujen on erityisen tärkeää tunnistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ja luoda nuorille turvallinen ympäristö itsensä ilmaisulle. Tynjälä (1999, 148) kertoo teoksessaan yhteistoiminnallisesta oppimisesta, jossa oppiminen tapahtuu osallistumisen kautta missä tahansa koulutusmuodossa tai informaalissa oppimisessa. Oppimista ei tarkastella enää vain yksilöllisenä, vaan sosiaalisena prosessina. Nuoret oppivat ja omaksuvat sosiaalisten konstruktioiden ja aatteiden perusteella paljon, ja heidän oma ajattelumallinsa muovautuu paljolti sosiaalisen konstruktivismin perusteella. Tieto todella on sosiaalisesti rakennettua, ja siksi varsinkin kouluyhteisöissä vallitsevat normit ovat erityisessä asemassa koulun
yhdenvertaisen ilmapiirin luomisessa.
Yhdenvertaisuutta rakentamaan
Seta on julkaissut sivuillaan artikkelin, joka kertoo erittäin varteenotettavia vinkkejä LHBITQ-sensitiiviseen kouluun. Yksittäisten opettajien panostus on ratkaisevaa, sillä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ei ole vielä varsin suuressa osassa oppimateriaaleja tai opetussuunnitelmia. Moninaisuusnäkökulmia voi integroida omaan opetukseen, huolimatta aineesta. Jos moninaisuuden käsite jätetään vain seksuaalikasvatuksen ja esimerkiksi teemapäivien yhteyteen, asian arkisuus jää
vähälle.
Kun puhutaan sisällyttävästä koulusta, silloin moninaisuus saa näkyvyyttä koko koulun toiminnassa: oppitunneilla, kotitehtävissä, välitunneilla ja vanhempainilloissa. Jokaisen koulun pitäisi miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Onko koulussa tilaa tai mahdollisuutta opettajilla kertoa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan? Osataanko esimerkiksi transnuoria tukea heidän kertoessaan identiteetistään, tai nuoria, jotka kertovat jonkun perheenjäsenen transtaustasta? Onko koulussa mahdollisuus haastaa sukupuolinormeja, esimerkiksi valitsemalla normeja haastavan pukeutumistyylin? (Asikainen 2006, 61-62) Jos näihin kysymyksiin osataan miettiä oikeansuuntaiset vastaukset ja ratkaisut, ollaan taas askel lähempänä suvaitsevampaa ja
yhdenvertaisempaa koulua.
''Koulujen on erityisen tärkeää tunnistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ja luoda nuorille turvallinen ympäristö itsensä ilmaisulle."