Luontoyhteydellä on suuri merkitys liikunnallisuuteen. Lapset, joiden kouluilla on luontaista ympäristöä, ovat fyysisesti aktiivisempia ja tietoisempia ravinnosta. Luonto vaikuttaa jopa lasten näköön positiivisesti. Mitä enemmän lapset viettivät aikaa luonnossa, sitä vähemmän he kärsivät likinäköi-syydestä. Pääsy viheralueille ja jopa pelkkä näköala viheralueelle rauhoittaa lapsia, jotka asuvat kaupunkien keskustoissa. Viheralueet myös parantavat lasten itsehillintää. Luonto kehittää sosiaalisia taitoja. Lapsien ajattelu kehittyy, he tulevat paremmin toimeen toisten kanssa sekä ovat terveempiä ja onnellisempia, kun heillä on mahdollisuus päästä säännöllisesti leikkimään vapaasti luonnossa. Varhais-lapsuuden luontokokemukset vaikut-tavat myös suuresti ympäristöarvojen muodostumiseen. (3)
Vielä muutama vuosikymmen sitten ihmiset viettivät suurimman osan ajastaan ulkona vahvassa yhteydessä luonnon kanssa. Kun kiellämme itseltämme tämän yhteyden, fyysinen ja henkinen terveytemme rapistuu. Samalla tavalla kuin eläimiä pidetään eläintarhoissa luonnottomissa olosuh-teissa, me ihmisetkin heikennymme, kun olemme erossa luonnollisesta elinympäristöstämme.
24