4.4 Yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät
Kunnallisten nuorisotoimien edustajilta, koulutuksen järjestäjien
johdolta ja asuntolaohjaajilta tiedusteltiin avoimilla
kysymyksillä, mitkä tekijät heidän näkökulmastaan edistävät
tai estävät kunnan nuorisotoimen ja asuntoloiden välistä
yhteistyötä. Vastaukset ovat kaikkien vastaajaryhmien kesken
hyvin samanlaisia, mutta erityisesti koulutuksen järjestäjien
johdon ja asuntolaohjaajien vastauksissa nousee esille myös
asuntolassa asuvat nuoret ja kohderyhmä.
Kaikki vastaajaryhmät nostavat vastauksissaan esille rakenteellisten
tekijöiden ja resurssien vaikutukset yhteistyöhön.
Nuorisotoimien, asuntolaohjaajien ja koulutuksen järjestäjien
johdon vastauksissa yhteistyötä edistää pienen kunnan
lyhyet etäisyydet, toisaalta sijainti saattaa olla myös estävä
tekijä. Yleisin estävä tekijä nuorisotoimen näkökulmasta on
henkilöstöresurssit ja resurssipula:
”Ohjaaja on käytettävissä 50 % asuntolaohjaukseen ja 50 %
nuorisotoimen tehtävissä. Lisäksi nuorisotoimesta vastaavalla
on vastuullaan monia muita työkenttiä, joten henkilöstöresurssit
yhteistyön kehittämiseen asuntolatoiminnan ja
kunnallisen nuorisotyön välillä ovat haastavan rajalliset.”
Koulutuksen järjestäjien johdon vastauksissa pohditaan
asuntolaohjauksen resurssia:
”Asuntolatoiminnan resurssit. Asuntolatoiminnasta saatava
rahoitus ei kata toiminnan kustannuksia.”
Asuntolaohjaajien vastauksissa rajallisten kustannusten ohella
kiire ja aikapula ovat tärkeitä yhteistyötä estäviä tekijöitä:
”Kullakin on kiirettä omalla tontillaan, niin ei juuri ole aikaa
verkostoitua.”
Toinen esiin nouseva tekijä on avoin tiedonkulku ja verkostoituminen.
Sekä nuorisotoimien vastaajat että asuntolaohjaajat
nostavat (avoimen) tiedonkulun sekä toimivan, tavoitteellisen
ja tutun yhteistyöverkoston tärkeinä yhteistyötä mahdollistavina
tekijöinä. Myös oppilaitosten johto näkee toimivan
verkostotyön yhtenä tapana edistää yhteistyötä, näissä vastauksissa
korostuu nimenomaan aktiiviset toimijat ja asuntolaohjaajien
omat hyvät verkostot sekä henkilökohtaiset suhteet
nuorisotyöntekijöihin. Verkostotyö tarvitsee yhteiset tavoitteet
ja selkeän vastuunjaon, jotka sen jatkuvuus voidaan
turvata. Nuorisotoimien vastaajat kokevatkin, että verkoston
toimijoiden vaihtuvuus ja yhteistyötahon puuttuminen toimivat
esteenä yhteistyölle. Samaa todetaan asuntolaohjaajien
vastauksissa, yhteyshenkilöiden ja kontaktien puuttuminen
toimii yhtenä esteenä yhteistyölle. Kiinnostavana tekijänä
asuntolaohjaajien vastauksissa esiin nousee myös tietämättömyys
ja ”kunnallisen nuorisotyön heikko tuntemus”. Yksi
vastaaja kysyykin, että
”Olemmeko tarpeeksi tietoisia toistemme olemassaolosta
ja mahdollisuuksista?”
Jos tilanne on, että asuntolaohjaaja ei tunne nuorisotyön
kenttää tai hänellä ei ole valmiita kontakteja ja yhteistyöpohjaa,
kiireen keskellä yhteistyön valmisteleminen saattaa jäädä
toteuttamatta. Johdon vastauksissa kuitenkin todetaan myös,
että työntekijöiden vaihtuminen saattaa hidastaa yhteistyötä,
mutta ei ole sen este. Tässä vaaditaankin koulutuksen järjestäjältä
aktiivisuutta, jotta yhteistyöhön voidaan panostaa
ja toisaalta, jotta tullaan pois ”omista lokeroista”. Yhteistyön
toteuttamiseksi vaaditaan näin ollen sekä yhteistyötä tukevia
rakenteita ja koulutuksen järjestäjän taholta yhteistyön
mahdollistamista, toisaalta sekä asuntolaohjaajilta että
nuorisotyöntekijöiltä aktiivisuutta ja etenkin aikaa ottaa
selvää toistensa toiminnasta, ylläpitää ja toteuttaa yhteistyötä
käytännössä. Pienillä taloudellisilla resursseilla toimintaa
koetaan olevan kuitenkin hankala toteuttaa.
Lisäksi yksi esiin nouseva tekijä on nuoret itse. Nuorisotoimien
vastauksissa nuoret nähdään yhdistävänä tekijänä ja
mahdollisuutena tarjota esimerkiksi laajemmin aikuisten
tukea:
”Tällä hetkellä nuoret ovat yhteyksissä vapaa-ajan asioista,
tuista ja muista harrastusmahdollisuuksista. Nuorille on
tärkeää, että heidän arjessaan on aikuisia, joilla on aikaa
kuunnella, keskustella ja olla läsnä.”
Myös asuntolaohjaajien avoimista vastauksista on havaittavissa
yhteinen kohderyhmä ja tavoitteet yhteistyötä edistävänä
tekijänä. Samanlaiset työtavat yhdistävät ja omaan
työhön saa tukea nuorisotyöstä. Eräs koulutuksen järjestäjän
johdon edustaja tunnistaa myös yhteisen kohderyhmän
edistävänä tekijänä. Toisaalta taas estäviä tekijöitä tiedusteltaessa
osa johdon vastaajista kokee, että yhteistyötä haastaa
nuorten oma passiivisuus. Asuntolaohjaajien vastauksissa
korostuu vielä enemmän asuntolassa asuvien nuorten osuus
myös estävänä tekijänä. Heidän mukaansa opiskelijat eivät
välttämättä jaksa opiskelupäivän jälkeen osallistua yhteiseen
toimintaan, kunnan tarjonta tälle ikäryhmälle saattaa olla
vähäistä, ja toisaalta osa nuorista ei halua osallistua vieraan
paikkakunnan järjestämään toimintaan. Myös muutama
asuntolaohjaaja toteaa, että nuorten passiivisuus tai jopa
”saamattomuus” saattaa toimia merkittävänä esteenä.
Tämän selvityksen mukaan opiskelijoiden osallistumattomuuden
taustalla vaikuttavat kuitenkin hyvin erityyppiset
syyt. Se mikä aikuisille saattaa näyttäytyä saamattomuutena,
saattaakin olla väsymystä, ujoutta, pelkoa kiusaamisesta tai
21