Hyvinvointia rakentamassa
SAKUn rinnalla
”Elämä ei muodostu päivistä,
jotka ovat menneet,
vaan päivistä,
jotka muistat.”
Pjotr Pavlenko
S
ain oppilaiden vapaa-ajan kuraattorin pestin 1997 Kokkolan am-
mattioppilaitoksessa. Työ piti hoitaa muun työn ohella ja siihen
kuului SAKU ry:n ja oppilaskunnan toiminnan järjestäminen.
Opiskeluaikana Kokkolan ammattikoulussa olin tanssikilpailun esi-
ripun aukaisijana kulttuurikisoissa 1971. Urheilupuolella koko koulu
kävi kannustamassa jalkapallojoukkuetta SAKUn mestaruuteen. Oli
kiva, kun ei tarvinnut ihan noviisina lähteä matkaan tähän vaativaan
tehtävään.
Matkoja onkin riittänyt toista sataa, muistoja on valtavasti ja kaikki
olisivat muistelemisen arvoisia.
Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu 1001 tarinaa. Aluksi ihmet-
telin, kun monista kouluista kisoissa oli useita huoltajia, kuski, jopa
pappikin, mihin heitä kaikkia tarvitaan? Minä olin ainoa huoltaja ja
toisen auton kuski oli oppilas.
Rovaniemellä opin ymmärtämään miksi, kun minut herätettiin yöl-
lä viemään yhtä kitaristia ensiapuun. Puuseppäopiskelija oli tippunut
portaikossa. Oikean käden sormet olivat murtuneet ja käsi jouduttiin
kipsaamaan. Ensiavussa vierähti aamuun, poika oli juopuneena ja
itkuisena, kun soittokäsi oli mäsänä. Yritä siinä sitten hillitä raivosi,
lohduttaa poikaa ja samalla yrittää levätä, että jaksat huolehtia seu-
raavan kilpailupäivän huoltohommat ja ajaa kotia. Vaikka matkat ovat
pääosin olleet iloisia yhdessäolon hetkiä, on joukossa ollut joskus
vaikeasti ohjattavia tyyppejä ja välillä on jouduttu turvautumaan vir-
kavallankin apuun.
Lohduttajan osaan on joutunut silloin, kun kisoihin hyvin valmistau-
tunut, useita mitaleita aiemmin voittanut, yllättäen jätetään loppukil-
pailujen ulkopuolelle. Pettymys on joskus aika vaikea käsitellä, silloin
tarvitaan rinnalla kulkijaa ja kuuntelijaa.
SAKU ry:n kisoissa huomasin, että kilpailutilanne kehittää esiin-
tymisvalmiutta, luovuutta, ennakkoluulottomuutta ja muita sosiaalisia
taitoja. Nämä taidot tukevat ammatillista osaamista ja muista työelä-
män haasteista selviämistä. Kisoissa saadaan paljon hienoja koke-
muksia, uusia ystäviä ja usko omiin kykyihin kasvaa.
Olin ESR-rahoitteisen innopajan projektinvetäjänä 1998–2001.
Paja oli tarkoitettu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka eivät
viihtyneet koulussa. Teimme kilpailutöitä Iisalmen ja Jyväskylän kisoi-
hin, joista saimme useita mitaleja ja kunniamainintoja. Julkaisimme
lehden, teimme Internet-kotisivuja, tietokonegrafiikkaa ja iskulausei-
ta. Oppilaat olivat todella innostuneita. Saimme käyttöömme oman
VW Transporter -bussin, jolla teimme haastatteluja ja keräsimme yri-
tyksiltä mainostuloja lehteemme.
SAKUstarsin tähden voi löytää vaikka koulun käytävältä. Kuunte-
lin huvittuneena suulaan tytön kertomusta viikonlopun tapahtumista
kavereilleen. Menin hänen luokseen ja pyysin häntä laittamaan pa-
perille jutun lähetettäväksi kulttuurikilpailuihin kirjoitelmasarjaan. Hän
tuli pajaamme ja kirjoitti kolme sivua tekstiä, jonka tuomarit Jyväsky-
- 16 -