Arkkitehti puhuu Diakonia-ammattikorkeakoulun arvopohjasta, johon linkittyvät vahvasti Raamatun suuret kertomukset. Niissä isoista asioista puhutaan yksinkertaisesti ja koruttomasti, mutta jotain kirkasta ja korkeaa saattaa välähtää rivien välissä. Tähän Ahlman viittaa kultapellin käytöllä:
” Näin saatiin sopivan juhlava, positiivinen kontrastimateriaali, jonka käyttö ei ole keinotekoista.”
Ammenna arvoista Värimaailman puolella vahvaa viestiä tuo intensiivinen vaaleansininen, jonka renessanssimaalarit” brändäsivät” Neitsyt Marian omaksi väriksi. Jälleen siis nyökkäys Isoon Kirjaan päin – mutta Ahlman huomauttaa, että ei tässä mitään kirkkoa silti ole tehty.
” Uskonnollisuus saati luterilaisuus ei ole mikään määräävä asia toteutuksessa, vaan inhimillisyys ja toisen kunnioittaminen. Nämä ovat universaaleja arvoja”, hän linjaa. Kristillisen perinteen kaksi vuosituhatta ovat toki antaneet monenlaista inspiraatiota projektille, sitä ei yritetäkään salailla.
” Se on laaja spektri asioita, joista on lähdetty ammentamaan.”
Viihtyvyys ykkösasia Kaikesta näkee, että monivuotinen projekti on ollut arkkitehdin mieleen – ja myös korviin kantautuneet kommentit ovat olleet positiivisia. Tärkeintä on kuitenkin ollut nähdä omin silmin, miten hyvin opiskelijat ja opettajat viihtyvät koulussa.
” Arkkitehtuurissa tärkeä lähtökohta on tietenkin tunnistaa ne toiminnot, joita varten rakennus tehdään. Sitten jos päästään tilanteeseen, että valmiin rakennuksen käyttäjä selvästi viihtyy ja nauttii olostaan, niin se on se suurin ja kestävin palkinto.”
Rakennustaiteellisuus on toissijainen juttu, mutta Ahlman uskoo, että silläkin saralla onnistuttiin hyvin.
” Rakennuksen vokabulaari on minusta aika yksinkertainen ja rehellinen”, toteaa Ahlman, joka on pitkän uransa aikana suunnitellut useammankin oppilaitoksen.
Tilankäytön tiikerinloikka Pertti Hukkanen vastaa Tilapalvelut-toiminnosta Diakonia-ammattikorkeakoulun organisaatiossa. Hukkanen vahvistaa arkkitehdin sanat: väki on viihtynyt uusissa tiloissaan erittäin hyvin. Opettajat ja oppilaat ovat ottaneet talon omakseen ja tunnelma on korkealla – ja etenkin harppaus vanhoista ja väsyneistä tiloista uuteen ja kiiltävään vetää suupieliä ylöspäin.
” Työ- ja opiskeluympäristönä tämä kokonaisuus on erittäin miellyttävä ja olemme taloon hyvin tyytyväisiä”, Hukkanen summaa. Hänenkin mukaansa rakennus on kaukana ihan perinteisestä koulusta ja heti alusta asti on ollut nähtävissä, että oppilaat toimivat itseohjautuvammin, esimerkiksi hakeutumalla työskentelemään ryhmissä. Siellä täällä näkee oppilaita läppärien kanssa – esimerkiksi säkkituoliin uppoutuneena – ja talossa on selvästi hyvä kuhina päällä.
” Tämä on nykyaikainen, elävä oppimisympäristö”, Hukkanen toteaa.
Linjakas kokonaisuus Hyvää fiilistä tuovat myös talon valoisuus ja runsaat lasipinnat. Hukkanen kertoo, että myös talossa käyneet vierailijat ovat kiitelleet ratkaisuja, joita on kuvailtu mm. tyylikkään pelkistetyiksi.
” Tilat ovat myös sopivan hillittyjä meille.” Tilojen muuntojoustavuus ja monikäyttöisyys tässä mittakaavassa ovat uusia asioita diakilaisille ja Hukkanen toteaa, että parhaita käytäntöjä haetaan yhä. Opiskelussa tarvitaan edelleen myös niitä ihan perinteisiä pöytä + tuoli-yhdistelmiä uusien innovatiivisempien metodien rinnalle.
Positiivisuuden voimaa Stefan Ahlmanin mukaan arkkitehti ei rakasta suunnittelemiaan rakennuksia, saati kuvittele että” tämä on minun” – mutta hyvin sujuneesta projektista jäi silti päällimmäiseksi vilpitön ilo ja hyvä mieli siitä, että kaikki sujui hyvin.
” Jos ajatellaan, että tässä kohteessa tuli paineita sen kautta, että piti tehostaa tilankäyttöä ja hakea kustannussäästöjä, niin on tämä selvä onnistuminen. Samalla on osoitettu, että voidaan edetä fiksusti yhteisyössä, positiivisuuden kautta, eikä yksinomaan sen negatiivisen.” n
Modeon kohtaamiskalusteet sekä Marsetin värikkäät Pleat Box valaisimet luovat kerroksien aulatiloihin lämpimän tunnelman.
30 prointerior 2 / 16
”
Tämä on nykyaikainen, elävä oppimisympäristö.