Itsesäätöisen oppimisen mallin pohjalla on Banduran sosiaalis-kognitiivinen teoria, joka painottaa käyttäytymisen tarkkailun merkitystä yhtenä keskeisimmistä uusien taitojen oppimis- ja omaksumismenetelmistä. Tämän prosessin aikana olemme päässeet tarkkailemaan toistemme toimintaa ja oppimaan toistemme käyttämistä strategioista. Jatkuvan palautteen antaminen toisillemme on ollut avainasemassa ja olemme pyrkineet antamaan nimenomaan sekä kannustavaa yrittämisestä palkitsevaa että samalla myös rakentavaa palautetta.
Itsesäätöisyyden taidot ovat tärkeitä, ja niitä on mahdollista kehittää myös jaetusti, vuorovaikutuksessa. Itsereflektion, muiden tarkkailun, sekä esimerkiksi luennoilla käsiteltyjen teorioiden valossa omaa oppimistietoisuuttaan on mahdollisuutta lisätä ja syventää. Kohdallamme pienehkössä ryhmässä meidän oli helppo selvittää ovatko kaikki esimerkiksi ymmärtäneet tehtävän annon ja sen vaikeustason, sekä hyödyntää ryhmäläisten omaa alakohtaista osaamistaan. Näin uusi opittu tieto saatiin sovellettua oman aikaisemman osaamisen kontekstiin (aiemman tiedon aktivointi ja soveltaminen). Arvelemme tämän toiminnan lisänneen myös opiskelu- ja oppimismotivaatiota.
Myös yhteisöllisessä oppimisessa yksi tärkeimmistä asioista on määritellä yhteinen tavoite heti projektin alussa ja sillä tavalla sitouttaa ryhmä tavoitteeseen. Yhteinen tavoite voidaan nähdä yhteisenä ongelmanratkaisutavoitteena. Kun jokainen ryhmäläinen ottaa vastuun tietystä osa-alueesta, rakentuu kokonaisuudesta monipuolinen “ratkaisuehdotus”, jossa tietoa on koostettu ja sovellettu yhteisen päämäärän eteen. Oppiminen on parhaimmillaan sosiaalista, ja ryhmän sisällä opiskelijoiden vertaisoppiminen on esimerkiksi sen yksi ilmenemiskeino.
ARVIOINTI
36