GALLUP
Ilmiöpohjainen oppiminen mahdollistaa monipuolisen lähestymistavan tutkia ja ymmärtää todellisen maailman ilmiöitä.
Arto Hyvönen, luokanopettaja
Mielestäni opetus tulee aina olla ilmiömäistä ja lapsen maailmaan sidottua. Ilmiöpohjainen oppiminen ei sinänsä mielestäni tunnu uudelta tai erityisen mullistavalta, sillä valtava määrä opettajia on opettanut jo vuosikymmeniä “ilmiömäisesti”. Näen ilmiöpohjaisen oppimisen uutena nykypäivään päivitettynä version ja muistutuksena, etteivät luokanopettajat jää tuijottamaan lukujärjestystä kuin raamattua. Muistan oman alakouluni lukujärjestyksen jossa lukujärejestykseen oli merkitty erikseen vain liikunta ja kenties kuvis. Juuri näin sen pitaisi olla. Luokkiin voisi tuoda ennemmin viikkokalenterit, jossa viikot tai jaksot kuvattaisiin ilmiöiden opettamisena, joihin sisällytettäisiin oppiaineet… Toivoisin että oppilaiden kysymykset “mikä tunti meil nyt on” vähenisi, tai ainakin opettajien vastaukset. Ilmiöpohjainen oppiminen on kokonaisvaltaista ja elämyksellistä oppimista ja näen sen myös mahdollisuutena yhden Suomen koulujen suurimman ongelman parantamisessa: kouluviihtyvyyden mahdollisena nostajana.
Anna Nikunen, luokanopettaja
Näen ilmiöpohjaisen oppimisen hyvänä juttuna ja uuden OPS:n myötä siihen luonnollisesti enemmän pyritään. Ongelmanratkaisukyky ja prosessointi koko projektin ajan ovat taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Mutta ilmiöpohjainen opetus toimii parhaiten pitkäaikaisena projektina, jota ei keskeytettä jokaisen 40 minuutin jälkeen tai että tiettyä projektia tehtäisiin vain parina päivänä viikosta. Ehkä suomalaisen koulunkin tulisi muuttua ilmiöpohjaista oppimista tukevaksi. Ilmiöpohjainen opetus on haaste opettajille, miten saada sen kautta OPSn määrittelemät tavoitteet toteutetuksi, mutta myös haaste oppilaille, jotka eivät kykene ryhmätyöskentelyyn.
Emilia Kääntä, luokanopettaja
OPETTAJAN
SUUSTA
Ei kauheasti käytännön kokemusta, mutta intoa tehdä tulevaisuudessa riittää!
Iiro Korpikoski, luokanopettaja
34