Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 27

Kolumni Vanhemmuuden vaaroista Sirpa-Leena Vanhemmuus saa ihmiset sekaisin. Ennen lasten saamista täysjärkisiltä vaikuttaneet ihmiset menettävät yhtäkkiä kontrollin ja vauvajuttuja alkaa tunkea joka tuutista. Ja näin sosiaalisen median kulta-aikana tuuttejahan riittää: lapsellisten kaverien Facebook-päivitykset pursuavat paitsi verbaalista myös ennen kaikkea visuaalista informaatiota äidin pikku kullannupun elämästä. Onhan se tietenkin kätevää, kun varhaislapsuuskuvat voi yhdellä hiiren näpäytyksellä jakaa 700 lähimmän kaverin kanssa ja, kyllä, on tuiki tärkeää tietää, että tänään Viljami tunki nyrkin suuhun. Facebookin kyllästämiseen vauvakuvilla sisältyy kuitenkin riskejä ja nämä riskit ovat juristivanhempien kohdalla varsin suuria. Antakaahan, kun kerron miksi. Juristien lapset ovat – vanhempiinsa varmaan tulleina – sen verran mielikuvituksettomia, että moni juristivanhemman lapsi päätyy itsekin juristiksi. Eikä tässä vielä kaikki! Lisäksi juristit ovat varsin sisäänpäin lämpiävää väkeä ja moni juristi löytää elämänkumppaninsa toisesta juristista. Ei varmaan Hiljaa paljon naurata, kun uuden poikaystävän vanhemmat ensi kertaa tavatessaan nämä kertovat muistavansa, kun Hilja oli pieni ja laittoi potan päähänsä. Pahimmassa tapauksessa kuvat kaivetaan esiin jostain internetin kätköistä (Facebookin yksityisyydensuoja on siinä määrin vahva, että tähän ei varmaan juurikaan Googlea hurjempia kikkoja tarvita). Olisikin jo tulevien sukupolvien puolesta toivottavaa, että aika ajaisi Facebookin ohi seuraavassa 20 vuodessa suurimpien vahinkojen välttämiseksi. Edellä mainitusti lapset valtaavat kaiken tilan vanhempien omilta kuulumisilta ja vähäisten empiiristen kokemusteni mukaan myös aivotoiminnalta. Osin jälkimmäinen selittyy toki jatkuvalla univajeella. Vaikka olisikin harjoitellut yötöitä esimerkiksi asianajotoimistossa, lapset vievät yötyön ihan uudelle tasolle vaatimalla palvelua parin tunnin välein läpi yön. Onkin onni, että sosiaaliturvajärjestelmä on hoitanut vanhemmuuden järjestämisen suhteellisen helpoksi ja vanhempi voi vain heittäytyä systeemin vietäväksi. Voi juristikin levätä, perhevapaalla kun sitä kerran ollaan. Pallerokausi on kuitenkin varsin ohimenevä vaihe. Melko pian Emman ja Elmerin voi heivata ensin kielikylpypäiväkodin tätien hoidettavaksi ja sen jälkeen taluttaa Pisatutkimusten mukaan kansainvälistä huippua edustavan koulutien vietäväksi. Koulun valitsemisessa kannattaa olla tarkka ja koulun tarjoamien palvelujen laatua valvoa ahkerasti. Jos tilanne ei miellytä, lähikoulujen kilpailuttaminen on aina paikallaan. Erityisesti huomioiden juristin koulutuksen halpa hinta suhteessa ammattikunnan veronmaksukykyyn on lasten koulutus mitä paras keino saada – ja vaatia – verorahoilleen vastinetta. Juristivanhemmat ovat vart- tuvien lasten kannalta melkoinen taakka. Vaikka tutkimusten mukaan juristit tekevätkin enemmän rikoksia kuin keskivertokansalaiset, tämä höllyys ei ulotu – tietenkään – jälkikasvuun. Nico-Aleksi elää tiukasti Suomen laki -teosten välissä. Ei heru alkoholia ennen täysi-ikäisyyttä, eikä mitään muutakaan kivaa saa tehdä ennen kuin lainsäädännön edellytykset on kvalifioidusti täytetty. Onneksi suurin osa edellytyksistä täyttyy puhtaasti vanhenemalla ja piina vähenee, mitä enemmän ikävuosia kertyy. Tämä ei tietenkään poista sitä, että Nico-Aleksin mielestä vanhemmat ovat joitakin vuosia sieltä ja syvältä eivätkä ylipäänsä ymmärrä mitään mistään. On siis syytä varautua negatiiviseen palautteeseen. Kaikesta huolimatta haluaisin kannustaa kaikkia lämpimästi ryhtymään lapsentekohommiin. Syntyvyysluvut eivät ole kovin kummoisia ja Suomi tarvitsee tulevaisuuden eläkkeenmaksajia, jotta meidän eläkkeillemme – jos joskus sellaiselle pääsemme – riittäisi maksajia. Ja ovathan ne lapset nyt oikeasti aika söpöjä ja lutusia. Rakkaudella Sirpa-Leena Kirjoittaja on lapseton mutta toisinaan lapsellinen juristi, jonka mielestä lapset ovat söpöjä silloin, kun ne nukkuvat tai ovat muutoin hiljaa. 27